Kirjallisuudentutkimus:epigrammi
epigrammi
| epigrammi |
Määritelmä
lyhyt, naseva, usein satiirinen, yleensä distikoneista rakentuva pikkuruno, ivaruno tai samantyyppinen proosateksti, jolle on luonteenomaista paradoksien ja antiteesien viljely, yllätyksellisyys ja nokkeluus
Selite
Alun perin epigrammi tarkoitti rakennuksen päätykirjoitusta, temppelilahjojen omistuskirjoitusta tai päällekirjoitusta. Hautakiviin piirretyt epigrammit kertoivat haudatun nimen ja jotain hänen elämänvaiheistaan. Hauta- ja votiiviepigrammin rinnalle kehittyi kirjallinen epivgrammi. Jo muinaisessa Egyptissä laadittiin epigrammeja. Ensimmäinen nimeltä tunnettu epigrammirunoilija on kreikkalainen Arkhilokhos (n.670-620 eKr.). Myös Simonides (n. 556 - n 467 eKr.) on merkittävä lajin edustaja, mutta jälkimaailma muistaa vielä paremmin Hipponaksin (n. 570-520 eKr.) epigrammit. Roomalainen Marcus Valerius Martialis (20 - n. 104 eKr.) tehtaili yli 1 500 satiirista epigrammia, joista on suomennettu valikoima Venus, viini ja vapaus (2000). Myös Kreikkalainen antologia (n. 925) on merkittävä epigrammikokoelma. Suomalaisia epigrammaatikkoja ovat esim. J. L. Runeberg, V. A. Koskenniemi ja Otto Manninen.
Lisätiedot
Kreikan epigramma=omistuskirjoitus
Erikieliset vastineet
| epigrama | espanja (español) | |
| épigramme | ranska (français) | |
| Epigramm | saksa (Deutsch) | |
| epigramm | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- epigrafi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:epigrammi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:epigrammi.)