Kirjallisuudentutkimus:luonnekuva
luonnekuva
| luonnekuva | (harvinainen) |
Laji oli suosittu erityisesti 1600-luvun alkupuolella Englannissa, mutta sen prototyyppi on kreikkalaisen Theofrastoksen (n. 371 - n. 287 eKr.) Ethikoi Kharakteres (Luonteita), jossa kuvataan 30 erilaista luonnetta, kuten saituri, juonittelija, itserakas ja tyhmyri. Keskiaikaiset exemplumit, allegoriset kertomukset, faabelit ja Chaucerin esipuhe teokseensa The Canterbury Tales (n. 1378-1400, Canterburyn tarinat) loivat pohjaa lajille samoin kuin temperamenttioppi ja esim. Francis Baconin teoksessa Advancement of Learning (1605) esiintyvä ajatus ihmisestä eräänlaisena pienoismaailmana eli mikrokosmoksena.
Englantilaisiin luonnetutkielmien kokoelmiin kuuluvat Joseph Hallin Characters of Virtues and Vices (1608) ja Sir Thomas Overburyn Characters (1614) sekä John Earlen Microcosmographie (1628). Niitä vielä tunnetumpi on ranskalaisen Jean de La Bruyéren purevan satiirinen Les Caractères de Theóphraste, traduits du grec, avec les caractères ou Les moeurs de ce siècle (1688, Luonnekuvia eli tämän vuosisadan tapoja). Hieman modernimpia luonnekuvauksia edustavat Charles Dickensin Sketches by Boz (1836), William Thackerayn The Book of Snobs (1848) ja George Eliotin Theophrastus Such (1879).Erikieliset vastineet
| the character | englanti (English) | |
| le caractère | ranska (français) | |
| karaktärsbild | ruotsi (svenska) | |
| Charakter | saksa (Deutsch) | |
| Charakterbild | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- henkilöhahmo (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:luonnekuva. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:luonnekuva.)