Oikeustiede:puhdas oikeusoppi
puhdas oikeusoppi
| puhdas oikeusoppi |
Teorian nimi tulee sen kehittäjän itävaltalaissyntyisen Hans Kelsenin (1881–1973) pääteoksesta Puhdas oikeusoppi (Reine Rechtslehre 1934 suppea ensimmäinen versio ja toinen täysin uusittu laitos 1960, joka suomennettiin 1968). Teoksen toinen uusittu painos on oikeuspositivismin nimellä tunnetun oikeusteoreettisen suuntauksen ehdoton klassikko. Ydinideansa mukaan oikeus koostuu normeista, ja oikeustiede on näiden normien tutkimista. Puhtaan oikeusopin mukainen oikeustiede on erotettu todellisuutta tutkivista tieteistä, koska se tutkii normeja, ei todellisuutta. Normit ovat käyttäytymisohjeita, jotka määrittelevät miten asioiden pitäisi olla (jos on X, niin pitää olla Y). Normit eivät opin mukaan viittaa suoraan tosiasiassa vallitseviin olosuhteisiin, vaan liittyvät todellisuuteen imputaation eli syyksilukemisen kautta.
Kelsenin puhtaan oikeusopin keskeinen osa on normihierarkia, jonka mukaan suljettu oikeusjärjestys koostuu eritasoisista oikeusnormeista. Ylemmänasteinen normi sisältää aina valtuutuksen alemmanasteisen normin antamiseen. Oikeusjärjestyksen niveltää yhteen sen hierarkkisella huipulla oleva niin kutsuttu perusnormi (Grundnorm), johon kaikkien alemmanasteisten normien pätevyys oikeudellisessa mielessä perustuu. Perusnormi ei ole todellinen, vaan jotain jonka Kelsen edellyttää oikeusjärjestyksen viimekätiseksi perustaksi – sen takana ei muita normeja, joihin perusnormin pätevyys perustuisi.
Teoria on ollut erittäin vaikutusvaltainen, mutta sitä on myös kritisoitu paljon.Kirjoittaja: Jaakko Husa
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:puhdas oikeusoppi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:puhdas oikeusoppi.)
