pakkolunastuslaki


pakkolunastuslaki

Määritelmä yleislaki, jolla otetaan yhteiskunnalle varallisuutta yleisen tarpeen sitä vaatiessa omistajalle maksettavaa täyttä korvausta vastaan (laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta, 603/1977) ja laajemmin laki, jolla toteutetaan tietyn laissa nimetyn varallisuuserän pakkolunastus

Selite

Perustuslain 15.1 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.

Omaisuudensuojan poikkeussääntelynä on 15.2 §:n säännös, jonka mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Pakkolunastus voidaan toteuttaa ensinnäkin tapauskohtaisesti, eli yksittäistä varallisuuserää (esim. maakaasuverkko), koskevalla erityislailla. Tällöin pakkolunastuksen edellytykset (yleinen tarve, täysi korvaus ja lakitason sääntely) arvioidaan eduskuntakäsittelyvaiheessa. Uusia pakkolunastustoimivaltuuksia voidaan säätää myös viittauksin yleiseen pakkolunastuslakiin. Tällöin ainakin korvausharkinta suoritetaan pakkolunastusmenettelyssä yleislain nojalla. Käytännössä valtaosa pakkolunastuksista suoritetaan yleisen pakkolunastuslain nojalla.

Tapaus- tai varallisuuseräkohtaisessa pakkolunastuslaissa tulee olla säännös lunastettavan varallisuuden omistajan oikeussuojasta (muutoksenhakuoikeus tuomioistuimeen, PeL 21 §).

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:pakkolunastuslaki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:pakkolunastuslaki.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →