Oikeustiede:oikeudellinen siirrännäinen
oikeudellinen siirrännäinen
oikeudellinen siirrännäinen |
Oikeudellinen siirrännäinen on käännös Alan Watsonin ensimmäisen kerran vuonna 1974 käyttämästä käsitteestä, joka on jäänyt erityisesti oikeusvertailun osaksi. Nykyään puhutaan myös oikeudellisista lainoista, oikeudellisesta oppimisesta ja oikeudellisesta diffuusiosta. Perusidea on selvä: järjestelmät lainaavat toisista sääntöjä, instituutioita ja doktriineja tai oikeudellisia ideoita. Tyypillisiä esimerkkejä lainautumisesta ovat franchising-instituutio ja plea bargaining -instituutio.
Myös valtiosääntöoikeudessa tapahtuu lainaamista ja lainautumista. Parlamentarismi on esimerkki mallista, joka on kopioitunut Englannista moneen muuhun maahan kolonisaation tai kopioimisen myötä. Toinen valtiosääntöesimerkki on Yhdysvalloista moneen järjestelmään omaksuttu lakien perustuslainmukaisuuden valvontamalli, jossa tavalliset tuomioistuimet kontrolloivat lakien perustuslainmukaisuutta jälkikäteen. Pohjoismaista alkunsa saanut Ombudsman-instituutio on myös esimerkki laajalle levinneestä instituutiosta.
Siirtäminen ei ole aina kovin helppoa, koska instituutioita ja ajattelumalleja voidaan lainata säädännäisen oikeuden keinoin helposti maasta toiseen, mutta poliittis-sosiaalisen ympäristön siirtäminen on mahdotonta. Oikeushistoriallisessa prosessissa muovaantunutta kansallista oikeuskulttuuria ei voi vaivatta muuttaa vienti- tai tuontituotteeksi. Käytännössä oikeudellisten siirrännäisten mukana voi ilmaantua vastaanottajaoikeusjärjestykseen tiettyjä hylkimisreaktioita (ennustamattomia ongelmia ja odottamattomia seurauksia).Kirjoittaja: Jaakko Husa
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Nelken&Feest(eds)2001, HusaJ2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:oikeudellinen siirrännäinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeudellinen siirrännäinen.)