vastuu luonnosta

Määritelmä täsmentää perustuslain asettamaa kaikkien vastuuta ympäristöstä ja on osa ympäristöperusoikeutta. Vastuu luonnosta voi olla sekä ennalta ehkäisevää, esimerkiksi alueen suojelua, että jälkikäteistä, esimerkiksi suojeltavan alueen ennallistamista. Siihen liittyy kiinteästi luonnon monimuotoisuuden suoja.

Selite

"Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta … kuuluu kaikille" (PeL 731/1999, 20.1 §). Kaikilla tarkoitetaan Suomen oikeuden soveltamisen piirissä olevia yksityisiä luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä sekä julkista valtaa. Kaikkien vastuu luonnosta voidaan ymmärtää arvoperustaltaan joko luonnon itseisarvosta lähteväksi tai ilmaukseksi kaikille ihmisille jakamattomasti kuuluvasta oikeudesta. Jälkimmäinen sisältää myös kestävän kehityksen näkökulman eli tulevien ihmissukupolvien oikeudet. Vastuusäännös luonnosta konkretisoituu muun kansallisen lainsäädännön sekä kansainvälisten sopimusten ja EU-oikeuden kautta.

Luonnolla tarkoitetaan yleensä biosfäärin (maaperä, vesi- ja ilmakehä eliöineen) sitä osaa, joka on vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamaa ympäristöä. Tosiasiassa luonto käsitteenä on hyvin tilannesidonnainen. Esimerkiksi eräiden uhanalaisten lajien suotuisan suojelutason saavuttaminen voi edellyttää ns. ihmisen muokkaaman kulttuuriympäristön, kuten niittyjen, ennallistamista. Näissä tilanteissa vastuu luonnosta yhdistyy vastuuseen kulttuuriympäristöstä.

Käytetyt lähteet: Valtioneuvosto 2012: Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–2020.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Kai T. Kokko

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HE1/1998, HE309/1993, KokkoK2003, KokkoK2008, VihervuoriP2011, Suvantola&Similä2011, Hiedanpää&al2010

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 27.4.2024: Oikeustiede:vastuu luonnosta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vastuu luonnosta.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →