Oikeustiede:vastuu luonnosta/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Luonnonsuojelu tarkoittaa yleensä eri keinoin toteutettavaa alueiden ja luontotyyppien (avainbiotooppien) sekä eliölajien ja niiden elinympäristöjen suojelua. Suojelu voi tapahtua eliölajin luonnollisessa elinympäristössä (in situ) tai vaikkapa eläintarhassa tai geenipankissa (ex situ). Luonnonsuojelua on laajassa merkityksessä myös avustettu leviäminen, luontovahinkojen korjaaminen ja ekosysteemipalveluiden turvaaminen. Luontovastuu kattaa myös luonnonperinnön, luontomaisema ja luonnonmuistomerkkien suojelun. Niiden osalta se kytkeytyy usein myös vastuuseen kulttuuriperinnöstä.

Maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta annetussa yleissopimuksessa (SopS 19/1987)luonnonperinnöllä tarkoitetaan seuraavaa:

• elottomat ja elolliset luonnonmuodostumat tai -muodostumaryhmät, jotka ovat esteettiseltä tai tieteelliseltä kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita;

• geologiset ja fysiografiset muodostumat sekä tarkoin rajatut alueet, jotka ovat tieteen tai luonnonsuojelun kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaiden uhanalaisten eläin- ja kasvilajien elinympäristönä;

• luonnontilaiset paikat tai tarkoin rajatut luonnonalueet, jotka ovat tieteen, luonnonsuojelun tai luonnonkauneuden kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita.

Luonnonsuojeluun linkittyy luonnon monimuotoisuuden suojan kautta myös luonnonvarojen kestävä käyttö ja luonnon kirjon heikentymisen estäminen. Valtioneuvosto teki 20.12.2012 periaatepäätöksen Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta.

Kirjoittaja: Kai T. Kokko