vastuu kulttuuriperinnöstä

Määritelmä kuluu ympäristöperusoikeuteen ja täsmentää Suomen perustuslain asettamaa kaikkien vastuuta ympäristöstä. Vastuu kulttuuriperinnöstä koskee muun muassa rakennuksia, rakennelmia ja maisemia. Kulttuuriperintökohde voi olla arvokas globaalilla, eurooppalaisella, valtakunnallisella ja/tai paikallisella tasolla.

Selite

"Vastuu … kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille" (PeL 731/1999, 20.1 §). Kaikilla tarkoitetaan Suomen oikeuden soveltamisen piirissä olevia yksityisiä luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä sekä julkista valtaa. Vastuusäännös on osa laajempaa pykälän ympäristöperusoikeutta, jolla ohjataan muiden perusoikeuksien ohella tavanomaisten lakien tulkintaa. Viitatessaan kulttuuriperintöön säännös sisältää myös sivistyksellisen perusoikeuden aineksia. Suojan kohteena on yleisesti ihmisen toiminnan tuloksena syntynyt kulttuuriympäristö (rakennukset, rakennelmat ja maisemat). Vastuu kulttuuriperinnöstä toteutuu muun kansallisen lainsäädännön sekä kansainvälisten sopimusten ja EU-oikeuden tuella ja välityksellä. Vastuu kulttuuriperinnöstä voi olla sekä ennalta ehkäisevää että jälkikäteistä, esimerkiksi korjausvastuuta.

Kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta annetussa yleissopimuksessa (SopS 19/1987) seuraavaa:

• rakennusmuistomerkit: rakennustaiteen teokset, monumentaalisen veisto- ja maalaustaiteen teokset, arkeologiset kohteet tai rakennelmat, piirtokirjoitukset, luola-asumukset sekä muut kohteet, jotka ovat historian, taiteen tai tieteen kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita;

• rakennusryhmät: erillisten tai toisiinsa liittyvien rakennusten ryhmät, jotka ovat arkkitehtuurinsa, yhtenäisyytensä tai maisemallisen sijaintinsa takia historian, taiteen tai tieteen kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita;

• paikat: ihmisen taikka luonnon ja ihmisen yhteisesti luomat teokset sekä alueet mukaan lukien arkeologiset paikat, jotka ovat historialliselta, esteettiseltä, etnologiselta tai antropologiselta kannalta yleismaailmallisesti erityisen arvokkaita.

Kulttuuriperinnön lähikäsitteisiin kuuluu luonnonperinnön käsite, jolla viitataan yleensä luonnonkohteisiin. Vastuu luonnosta kattaa luonnonperintöjen suojelun.

Kulttuurimaisemien suojelu sisältyy vastuuseen kulttuuriperinnöstä. Tosiasiassa maisemat koostuvat paitsi ihmisen luomista elementeistä myös luonnonpiirteistä. Maiseman osalta vastuu kulttuuriperinnöstä limittyykin vastuuseen luonnosta. Sanottu käy ilmi esimerkiksi luonnonsuojelulain (LSL 1096/1996) 32 §:stä, jonka mukaan luonnon- tai kulttuurimaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa maisema-alue. Maisemaa suojellaan myös esimerkiksi kansallisia kaupunkipuistoja perustamalla, kaavoituksella ja maa-aineslupien myöntämisedellytyksiä harkittaessa.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Kai T. Kokko

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Ekroos&al2010, KokkoK2008, VihervuoriP2011, HE1/1998, HE309/1993, KnuutilaS2008

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Oikeustiede:vastuu kulttuuriperinnöstä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vastuu kulttuuriperinnöstä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →