Oikeustiede:työvoiman suoja
työvoiman suoja
työvoiman suoja |
Vuoden 1919 HM 6 §:n mukaan "kansalaisten työvoima on valtakunnan erityisessä suojeluksessa". Säännöksen esikuvana oli vastaava säännös Saksan ns. Weimarin tasavallan valtiosäännössä. Valtiovallan asiana oli myös "tarvittaessa järjestää Suomen kansalaiselle mahdollisuus tehdä työtä". Ensiksi mainitun säännöksen ainoaksi lainsäädäntöä koskeneeksi sisällöksi jäi, että kollisiotilanteessa omaisuudensuojan kanssa (työpaikan omistajan oikeus päättää omaisuudestaan, sen hallinnosta ja käyttötavasta) voitiin tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä työnantajalle säätää merkittäviä työsuojeluun liittyviä velvoitteita. Hallitusmuotoon eduskunta-aloitteesta lisätyllä säännöksellä tähdättiin valtiota oikeudellisesti velvoittavaan, sitovaan täystyöllisyystavoitteeseen, joka estäisi heikentämästä mm. työllisyyslainsäädäntöä.
Yhteiskunnan ajauduttua vakavaan lamaan sekä suurtyöttömyyteen, täystyöllistämisvelvollisuudesta oli luovuttava ja työvoiman suojasäännös sai vuosien 1995 ja 2000 perustuslakiuudistuksissa tavoitesäännöksen luonnetta.
Vuoden 2000 perustuslain perusoikeusjärjestelmässä (PeL 18.1 §) toisaalta turvataan jokaiselle oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä vapausoikeutena, toisaalta julkiselle vallalle (valtio ja kunnat) asetetaan perustuslaillinen toimeksianto huolehtia työvoiman suojelusta. Toisessa momentissa säädetään lisäksi julkisen vallan edistämisvelvoite: sen on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.Kirjoittaja: Ilkka Saraviita
Lähikäsitteet
- ammatillisen järjestäytymisen vapaus
- elinkeinovapaus
- oikeus työhön
- omaisuudensuoja
- perusoikeussuojajärjestelmä
- perustuslaillinen toimeksianto
- työtaisteluoikeus
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:työvoiman suoja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:työvoiman suoja.)