Nimitys ei ole vain käsitettä edustava ilmaus!

Miksihän terminologian standardeissakin määritellään termi nimitykseksi, kun sitten sanotaan, että nimitys on ilmaus. Tämä on minusta turha lisäporras, koska juuri tuo nimitys aiheuttaa sen, että termit mielletään usein vain substantiiveiksi, joilla on viittaussuhde tarkoitteisiinsa. Jos jätettäisiin tuo nimitys määritelmästä, ja sanottaisiin, että termi on 'ilmaus joka edustaa käsitettä', voitaisiin ehkä välttyä ajatukselta, että termin pitää olla jotain sellaista, joka viittaa suoraan johonkin. (Se voisi ehkä silloin myös olla vaikkapa adjektiivi tai adverbi, jotka eivät viittaa tarkoitteisiin, vaan predikoivat niistä jotain.)