Taidehistoria:statyetti
statyetti | pienoisveistos
| statyetti | |||
| pienoisveistos |
Statyetteja on olemassa paljon ja monenlaisia. Vaikka statyetilla voidaan kirjaimellisesti tarkoittaa luonnollista kokoa pienempiä patsaita ja veistoksia, pienoisveistoksia, statyeteiksi ei voi yksinkertaisesti katsoa vain kaikkia pieniä patsaita tai veistoksia. Statyetteja ovat myös esimerkiksi figuriinit eli pienet ihmisaiheiset patsaat, joissa voi olla ihmishahmon lisäksi esine, vaikkapa kello. Statyettejä on käytetty erilaisiin tarkoituksiin, esimerkiksi uskonnollisissa yhteyksissä, taideteoksina, ylellisyysesineinä ja matkamuistoina. Statyetteja on tehty eri materiaaleista, kuten pronssista, puusta, posliinista ja marmorista. Etenkin uutena aikana statyettien koristeellisuus ja esteettisyys on korostunut symboliikan sijasta.
Statyettien historia ulottuu aikaan ennen ajanlaskun alkua. Pieniä statyetteja tehtiin muinaisessa Egyptissä, antiikin Kreikassa sekä Aasian sivilisaatioissa. Keskiajalla pienoisveistokset liittyivät usein hartaudenharjoittamiseen. Renessanssiaikana pronssiset pienoisveistokset olivat taideteoksia. 1500-luvun puoliväliin mennessä pronssia käytettiin yleisesti statyettien valmistuksessa. Antonio del Pollaiuolo (1432–1498) oli 1400-luvun huomattavimpia statyettien valmistajia. Pollaiuolon pronssinen pienoisveistos Herkules ja Antaios (n. 1475) sai virikkeensä antiikista. Myös Anticon eli Pier Jacopo Alari Bonacolsin (n. 1460–1528) pienoisveistokset olivat versioita antiikin veistoksista, kuten Belvederen Apollosta. Statyetit olivat kädessä pidettäviä, tutkittavia hahmoja sekä hyödyllisiä esineitä, kuten mustepulloja. 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa Giovanni Bolognan (1529–1609) eli Giambolognan työpaja oli yksi tärkeimmistä pronssisten statyettien valmistajista. Bolognan pienoisveistokset olivat alkuperäisteoksia tai ne ammensivat antiikista. Pronssiset pienoisveistokset ovat olleet myös keräilyn kohteita. Esimerkiksi renessanssiaikana Toscanan suurherttua Francesco de’ Medici suosi taiteita ja tilasi Bolognalta pienoisveistoksen Apollo (1573 –75) Firenzeen Palazzo Vecchion pienen huoneen studiolon eli kabinetin kokoelmaansa.
1700-luvulla statyeteissa suosittiin muun muassa vaaleita värisävyjä, marmoria ja posliinia. Esimerkiksi ranskalaiset kuvanveistäjät Jean-Baptiste Pigalle (1714–1748), Étienne-Maurice Falconet (1716–1791) ja Clodion (Claude Michel) (1738–1813) valmistivat statyettejä. Pariisin lähellä vuodesta 1756 lähtien toimineen Sèvres´n posliinitehtaan tuotannon myötä statyeteista tuli suosittuja. Ne kuvasivat naisia, lapsia ja puttoja. 1800-luvulla esimerkiksi ranskalainen kuvanveistäjä Jean-Baptiste Carpeaux (1827–1875) tuotti statyetteja. Tekniikan kehityksen myötä statyeteista tuli 1800-luvulla vähitellen teollista massatuotantoa ja niitä valmistettiin myös edullisemmista materiaaleista. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa statyettejä alettiin myydä matkamuistoiksi.lat. statua
Erikieliset vastineet
| statuette | englanti (English) | |
| statuette | ranska (français) | |
| statyett | ruotsi (svenska) | |
| Statuette | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
ClarkeM2010, Konttinen&Laajoki2000, MaazB2010, MilamJ2011, MOTSynonyymisanakirja, PalagiaO2012, Chilvers12015, DrothM2004
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 28.3.2025: Taidehistoria:statyetti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:statyetti.)