litografia | kivipiirros


litografia
kivipiirros

Määritelmä perinteisesti kalkkikiveä painolaattana käyttävä graafinen laakapainomenetelmä tai sillä tehty vedos

Selite

Litografia mahdollistaa suuret vedosmäärät. Menetelmän kehitti 1796-1789 saksalainen Alois Senefelder (1771-1834). Tekniikasta tuli pian suosittu sekä kuvapainoissa että taiteilijoiden piirissä. Sitä käyttivät muun muassa Francisco de Goya (1746-1828), Henri de Toulouse-Lautrec (1864-1901) ja Edvard Munch (1863-1944).

Menetelmä perustuu siihen, että rasva ja vesi hylkivät toisiaan. Kalkkikiven ohella painolaattana voidaan käyttää myös metallilaattaa. Vedostusta varten painolaattaa ei kaiverreta tai syövytetä, vaan kuvan tuottaminen perustuu kemialliseen prosessiin. Kalkkikiven pinta hiotaan ja kuva piirretään rasvaisella litoliidulla tai -tussilla. Kiven pinnalle levitetään happoa sisältävä arabikumiliuos, joka hylkii piirrosjälkeä mutta tekee muun pinnan kosteutta suosivaksi. Seuraavaksi kumipinta poistetaan ja kivi kastellaan. Kun kivelle telataan rasvainen painoväri, se tarttuu kuivempiin, rasvaisiin piirroskohtiin. Kuva vedostetaan hiertopuristimessa eli litografiaprässissä. Jos käytetään metallilaattaa, kuva voidaan vedostaa myös offsetpainokoneessa. Piirrosjälki toistuu vedoksessa tarkasti. Mikäli halutaan tehdä monivärinen kivipiirros, jokaista väriä varten tarvitaan oma painolaatta.

Lisätiedot kreik. lithos = kivi; grafein = piirtää, kirjoittaa, kaivertaa

Erikieliset vastineet

litography	englanti (English)
lithographie	ranska (français)
litografi	ruotsi (svenska)
Litographie	saksa (Deutsch)
литография	venäjä (русский)
litograafia	viro (eesti)

Lähikäsitteet

kromolitografia (alakäsite)
litografi (funktiosuhde)

Käytetyt lähteet

Konttinen&Laajoki2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Taidehistoria:litografia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:litografia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →