meteoroidi

Selite Planeettainvälisessä avaruudessa liikkuu Aurinkoa kiertävillä radoilla lukemattomia kappaleita, jotka ovat planeettoja pienempiä. Suurimpia niistä ovat asteroidit ja pyrstötähdet eli komeetat; pienempiä kappaleita sanotaan meteoroideiksi ja kaikkein pienimpiä hiukkasia planeettainväliseksi pölyksi. Tällainen jaottelu on hieman keinotekoinen, sillä pienkappaleet muodostavat pikemminkin jatkumon, jossa ei ole selviä rajoja eri luokkien välillä.

Alle 0.01 mm:n läpimittaisia kappaleita kutsutaan mikrometeoroideiksi. Mikrometeoroideja on havaittu mm. tekokuissa ja luotaimisssa olleilla ilmaisimilla. Ne ovat osoittaneet hiukkasten määrän jyrkästi lisääntyvän massan pienentyessä.

Kaikkiaan Maahan osuu meteoroideja noin 100 tonnia vuorokaudessa.

Maan vetovoiman vaikutuksesta avaruudesta Maata kohti putoava meteoroidi saavuttaa lopulta nopeuden 11 km/s. Meteoroidilla on lisäksi alun alkuaankin oma nopeutensa Maan suhteen. Maa kiertää Auringon ympäri nopeudella 30 km/s. Jos meteoroidi kiertää Aurinkoa soikealla radalla vastakkaiseen suuntaan kuin Maa, se voi lähestyä Maata jopa yli 70 km/s.

Meteoroidin suuren nopeuden vuoksi jo ilmakehän ylimpien osien hyvin harva aine aiheuttaa huomattavaa kitkaa. 100-200 kilometrin korkeudella meteoroidi kuumenee ja sen pinta alkaa höyrystyä. Tämä höyrystynyt kaasu muodostaa meteoroidin taakse jäävän kirkkaan vanan, joka nähdään meteorina.

Mikrometeoroidit ovat liian pieniä aiheuttaakseen havaittavaa valoilmiötä. Niistä vapautuva energia kuitenkin ionisoi ilmakehän atomeja. Tämä ionisoituneen ilman vana antaa selvän tutkakaiun, joten hiukkasia voidaan havaita tutkan avulla.

Meteoroidin eteen muodostuu shokkiaalto, joka jarruttaa liikettä voimakkaasti. Jos kappale selviytyy maanpinnalle saakka, sen loppunopeus on enää muutama sata kilometriä tunnissa.

Tähdenlentoja aiheuttavat kappaleet ovat tavallisesti pieniä hiekanjyvän kokoisia hiukkasia, jotka höyrystyvät kokonaan jo ilmakehän yläosissa. Joukossa on myös suurempia komeettamaisesta löyhästä aineesta koostuvia kappaleita, jotka nekin hajoavat jo matkalla. Paria millimetriä suurempi hiukkanen aiheuttaa kirkkaan ja tavallisesti usean sekunnin kestävän tähdenlennon, jota sanotaan tulipalloksi eli bolidiksi.

Vain riittävän suuret rautaa ja kiveä sisältävät kappaleet voivat selvitä maanpinnalle saakka. Tällaisesta kappaleesta käytetään nimitystä meteoriitti. Pienimpien liikettä ilmakehän kitka hidastaa niin, että törmäysnopeus on vain parisataa kilometriä tunnissa. Tonnien painoisiin kappaleisiin ilmakehä sen sijaan ei ehdi juuri vaikuttaa.

Meteoroidien alkuperä on moninainen. Osa on peräisin asteroidivyöhykkeeltä, asteroidien keskinäisissä törmäyksissä jauhautuneesta materiaalista. Nämä kappaleet ovat joko joutuneet maapallon radan leikkaaville radoille tai ovat hitaasti ajautumassa kohti Aurinkoa Poyntingin-Robertsonin efektin vaikutuksesta. Toisena lähteenä ovat Maan radan lähelle tulevat Apollo- ja Amor -asteroidit ja kolmantena komeetat. Erityisesti meteoriparviin kuuluvat meteoroidit ovat peräisin komeetoista, joiden radalle jää tätä ainetta huomattava määrä jokaisen periheliohituksen yhteydessä.

Erikieliset vastineet

meteoroid

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Tähtitiede:meteoroidi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:meteoroidi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →