Poyntingin-Robertsonin efekti

Selite Auringon säteily jarruttaa pienten hiukkasten liikettä ja saa ne kiertämään pitkin spiraalirataa ja törmäämään lopulta Aurinkoon. Ilmiön esitti J.H. Poynting ja myöhemmin H.P. Robertson antoi sille suhteellisuusteorian mukaisen selityksen.

Aurinko ympyräradalla kiertävä hiukkanen näkee valon äärellisen nopeuden vuoksi Auringon säteilyn tulevan hieman etuviistosta (ks. aberraatio). Hiukkaseen osuvilla fotoneilla on siten pieni liikemäärä, joka on vastakkaissuuntainen hiukkasen rataliikkeelle. Tämä fotonipommitus jarruttaa hiukkasta, jonka rata alkaa pienentyä nopeuden vähenemisen vuoksi.

Jarrutus on verrannollinen kappaleen poikkipinta-alaan, siis läpimitan neliöön. Kappaleen oma liikemäärä (massa kertaa nopeus) puolestaan on verrannollinen läpimitan kuutioon, mikäli tiheys on vakio. Vaikka säteily jarruttaakin kaikkien kappaleiden liikettä, sen vaikutus heikkenee kappaleen massan kasvaessa. Poyntingin-Robertsonin efekti vaikuttaakin merkittävästi vain pienten hiukkasten liikkeisiin.

Erikieliset vastineet

Poynting-Robertson effect

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Tähtitiede:Poyntingin-Robertsonin efekti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:Poyntingin-Robertsonin efekti.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →