Pohjois-Amerikan tutkimus:aivoparkitus
aivoparkitus
| aivoparkitus |
Määritelmä
perinteinen nahan parkitusmenetelmä, jossa käytetään tärkeimpänä ainesosana rasvaa ja etenkin eläinten aivoja
Selite
Tunnetuin ja yleisin parkitsemiseen käytetty rasva intiaanien parissa on ollut eläimen aivot, ja siksi tästä parkitusmenetelmästä käytetään yleisesti nimitystä aivoparkitus. Nyljettyyn ja puhdistettuun nahkaan hierotaan aivoja, minkä jälkeen nahkaa muokataan mekaanisesti kunnes se on kuiva ja pehmeä. Aivoparkittu nahka kovettuu kastuttuaan, minkä estämiseksi aivoparkitut nahat savustetaan muokkauksen jälkeen. Pehmeäksi muokattua aivoparkittua nahkaa on käytetty esimerkiksi asusteiden ja tipi-telttojen valmistamiseen. Englanninkielisessä kirjallisuudessa termi buckskin tarkoittaa tällä menetelmällä muokattua karvatonta, yleensä peuran tai kauriin, nahkaa. Myös pehmeäksi muokatut turkikset on parkittu samalla menetelmällä.
Lisätiedot
Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.
Erikieliset vastineet
| brain tanning | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
AnderssonR&HämäläinenR&KekkiS2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:aivoparkitus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:aivoparkitus.)