Pohjois-Amerikan tutkimus:aivoparkitus

    Tieteen termipankista

    aivoparkitus

    aivoparkitus
    Määritelmä perinteinen nahan parkitusmenetelmä, jossa käytetään tärkeimpänä ainesosana rasvaa ja etenkin eläinten aivoja
    Selite Tunnetuin ja yleisin parkitsemiseen käytetty rasva intiaanien parissa on ollut eläimen aivot, ja siksi tästä parkitusmenetelmästä käytetään yleisesti nimitystä aivoparkitus. Nyljettyyn ja puhdistettuun nahkaan hierotaan aivoja, minkä jälkeen nahkaa muokataan mekaanisesti kunnes se on kuiva ja pehmeä. Aivoparkittu nahka kovettuu kastuttuaan, minkä estämiseksi aivoparkitut nahat savustetaan muokkauksen jälkeen. Pehmeäksi muokattua aivoparkittua nahkaa on käytetty esimerkiksi asusteiden ja tipi-telttojen valmistamiseen. Englanninkielisessä kirjallisuudessa termi buckskin tarkoittaa tällä menetelmällä muokattua karvatonta, yleensä peuran tai kauriin, nahkaa. Myös pehmeäksi muokatut turkikset on parkittu samalla menetelmällä.
    Lisätiedot Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.

    Erikieliset vastineet

    brain tanningenglanti (English)

    Käytetyt lähteet

    AnderssonR&HämäläinenR&KekkiS2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:aivoparkitus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:aivoparkitus.)