Oikeustiede:vaihtoehtoinen lainoppi
vaihtoehtoinen lainoppi
| vaihtoehtoinen lainoppi |
Suppeassa merkityksessä vaihtoehtoinen lainoppi (ruots. alternativ jurisprudens) on marxilaiseen oikeus- ja yhteiskuntafilosofiaan tukeutunut 1960-luvun lopun, 1970-luvun ja 1980-luvun alun suomalaisen oikeustieteen suuntaus. Laajassa merkityksessä se käsittää myös erilaiset kriittisen tai poliittisen oikeustieteen suuntaukset, joiden liittymät marxilaiseen yhteiskuntafilosofiaan ovat heikommat.
Lainopin perustehtävänä on voimassa olevan oikeusjärjestyksen tulkinta ja systematisointi. Tämän vuoksi lainoppi näyttää väistämättä joutuvan mukautumaan yhteiskunnan vallitsevan status quo´n arvostuksiin ja käsityksiin, vaikka tutkija yksilönä voikin suhtautua niihin kriittisesti. Vaihtoehtoisessa lainopissa tutkija pyrkii hyödyntämään maksimaalisesti voimassa olevien oikeudellisten säännösten väljyyttä ja tulkinnanvaraisuutta yhteiskuntakriittisen eli tavallisimmin vasemmistoideologian tarkoittamalla tavalla. Tarkastelu pyrkii kuitenkin säilymään yhteiskunnalliselta tehtävänasettelultaan lainoppina.
Vaihtoehtoisen lainopin palo hiipui 1980-luvun alkuvuosina, ja 1980-luvun puolivälin jälkeen se taittui Thomas Wilhelmssonin kirjoituksissa sosiaaliseksi siviilioikeudeksi, jonka poliittis-ideologiset painotukset ovat varsinaista vaihtoehtoista lainoppia maltillisemmat suhteessa marxilaiseen oikeus- ja yhteiskuntafilosofiaan.Kirjoittajat: Juha Karhu ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
ErikssonLD1979, ErikssonLD1980, PöyhönenJ1984, PöyhönenJ1988, TuoriK1990, WilhelmssonT1987, TuoriK2000, HelinM1998, WilhelmssonT1997
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:vaihtoehtoinen lainoppi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vaihtoehtoinen lainoppi.)