sosiaalinen siviilioikeus


sosiaalinen siviilioikeus

Määritelmä Käsite "sosiaalinen" on epämääräinen, ja sillä on siviilioikeudellisessa yhteydessä viitattu monenlaisiin kehityspiirteisiin. Kansainvälisessä keskustelussa on samansuuntaisista ilmiöistä käytetty myös muun muassa termejä kollektiivinen ja interventionistinen siviilioikeus.

Selite

Sosiaalinen siviilioikeus yleisenä käsitteenä

Termeillä sosiaalinen siviilioikeus ja sosiaalinen sopimusoikeus on sekä yleisempi että erityisempi merkityssisältö. Yleisesti sosiaalisella siviilioikeudella tarkoitetaan niitä hyvinvointivaltiollisia piirteitä, jotka viime vuosisadan aikana ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeen on tuotu siviilioikeuteen. Sopimusoikeudessa piirteet ilmenevät usein kasvavana heikomman sopijapuolen suojana. Uusilla sääntelyillä ja periaatteilla on pyritty vetämään rajoja vahvemman osapuolen vapaudelle yksipuolisesti sanella sopimuksen ehdot. Tämä on samalla osin merkinnyt sopimusoikeuden eriytymistä. Heikompaa osapuolta suojelevat säännökset ovat ensiksi ilmaantuneet sellaisia sopimustyyppejä koskeviin sääntelyihin, joilla on suuri sosiaalinen merkitys, kuten työsopimusta, maanvuokrasopimusta ja huoneenvuokrasopimusta koskevaan lainsäädäntöön. 1970-luvulta lähtien on kehitetty kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä, ja tähän liittyen on myös kuluttajaoikeus eriytynyt omaksi oikeussystemaattiseksi kokonaisuudeksi.

Vahingonkorvausoikeudessa siviilioikeuden sosiaalinen piirre on ilmennyt lähinnä ankarampien vastuumuotojen käyttöönottamisessa erityisesti elinkeinotoiminnan yhteydessä. Työnantajan isännänvastuun toteuttamisella vuoden 1974 vahingonkorvauslailla (412/1974) on laajempi merkitys.

Oikeudellisen ratkaisutoiminnan kannalta siviilioikeuden sosiaalistuminen on merkinnyt siirtymistä kohti yksittäistapauksellisen oikeudenmukaisuuden laajempaa painottamista. Sopimusoikeudellisiin erityislakeihin on otettu sopimuksen sovittelua koskevia yleislausekkeita. Tämä kehitys on kulminoitunut oikeustoimilain (228/1929) 36 §:n yleisen kohtuullistamissäännöksen säätämiseen. Vastaavasti myös vahingonkorvauslaissa on sekä vahingonkorvauksen sovittelua koskeva yleissäännös että muitakin vahingonkorvauksen tuomitsemista koskevia kohtuuspykäliä.

Hyvinvointivaltiollinen sosiaalinen siviilioikeus on myös merkinnyt siviilioikeuden individualismin vähenemistä. Heikompien ryhmien turvaksi on siviilioikeuteen tuotu kollektiivisia sääntelyjä. Tämä tapahtui aikaisessa vaiheessa työoikeuden alalla. Varsinaisen siviilioikeuden alueelta keskeisin esimerkki ovat kuluttajansuojalain (38/1978) 2 ja 3 luvun säännökset markkinoinnin ja sopimusehtojen sääntelystä (ks. kuluttajasopimukset), joita sovellettaessa kuluttaja-asiamies toimii eräänlaisena kuluttajakollektiivin edustajana. Vahingonkorvausoikeuden puolelta voidaan taas kollektiivisina järjestelyinä mainita lääkevahinkovakuutus- ja potilasvakuutusjärjestelmät (ks. potilasvahinko).

Sosiaalinen siviilioikeus tarvesuuntautuneena oikeutena Siviilioikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa 1980-luvun loppupuolella käsitteelle sosiaalinen siviilioikeus on annettu myös erityinen, tarkkarajaisempi merkityssisältö. On todettu, että "sosiaaliset" sääntelyt useimmiten vahvistavat kaikkien työntekijöiden, vuokralaisten ja kuluttajien asemaa. Sen sijaan ne eivät juuri vaikuta hyvinvoinnin tasaamiseen eri työntekijä- ja kuluttajaryhmien välillä. Uudelleenjakotavoitteen toteuttamisen onkin perinteisesti katsottu olevan julkisoikeuden, lähinnä vero- ja sosiaalioikeuden tehtävänä. Sanotun tavoitteen mukaisten ajattelutapojen tunkeutumista siviilioikeuteen on kutsuttu sosiaaliseksi siviilioikeudeksi.

Tällä tavoin määritellyn sosiaalisen siviilioikeuden peruskysymyksiä on siten: missä määrin voidaan ja tulee ottaa huomioon osapuolen taloudellinen ja sosiaalinen asema siviilioikeudellisena oikeustosiseikkana? Missä määrin voidaan siis poiketa perinteisen siviilioikeuden peruslähtökohdasta, jonka mukaan sopimussuhteen tai muun oikeussuhteen osapuolen taloudellisella asemalla ei ole merkitystä oikeussuhteen oikeudellisen arvioinnin kannalta.

Paradigmaattinen esimerkki on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin yleinen sovittelusäännös, jonka mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Korkeimman oikeuden käytännössä tätä säännöstä ei ole käytetty vain poikkeuksellisen isojen korvausten rajoittamiseksi, vaan sen perusteella on kohtuullistettu myös absoluuttisesti ottaen melko pieniä vahingonkorvausmääriä silloin, kun vahingon aiheuttajan taloudellinen asema on ollut heikko. Vahingonkorvausvelvollisen taloudellisella asemalla on merkitystä myös silloin, kun harkitaan muun muassa lapsen ja nuoren henkilön korvausvelvollisuutta, työntekijän ja virkamiehen korvausvastuuta sekä määrättäessä surmansa saaneen elatuksen varassa eläneelle elatuskorvausta vahingonkorvauslain asianomaisia tilanteita koskevien erityissäännösten perusteella.

Sosiaalisessa siviilioikeudessa on erityisesti analysoitu osapuolten taloudellisen aseman merkitystä sopimusoikeudessa. Tällaisiin seikkoihin on joissakin korkeimman oikeuden ratkaisuissa kiinnitetty huomiota. Vahingonkorvauslain korvauksen sovittelua koskevaa säännöstä on sovellettu analogisesti myös sopimusperusteiseen vahingonkorvaukseen. Sovellettaessa sopimusehtojen kohtuullistamista koskevia säännöksiä on myös saatettu kiinnittää huomiota osapuolten henkilökohtaiseen asemaan.

Sosiaalisessa siviilioikeudessa on, eräiden lainsäännösten sekä kuluttajaviranomaisten käytännön perusteella, kehitetty ns. sosiaalista suoritusestettä koskevaa oppia. Sen mukaan suorituksen laiminlyönnin seuraamukset lievenevät, jos velallinen on joutunut maksuvaikeuksiin sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiallisesti omatta syyttään. Etenkin kuluttajaoikeudelliseen lainsäädäntöön on sittemmin lisätty sosiaalista suoritusestettä koskevia säännöksiä.

Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa on kysymys siitä, millä tavoin osapuolten yksilölliset tarpeet voidaan ottaa huomioon ratkaistaessa siviilioikeudellista tapausta. Siten voidaan puhua myös tarvesuuntautuneesta siviilioikeudesta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Thomas Wilhelmsson

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BärlundJ1990, PöyhönenJ1988, WilhelmssonT1987

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:sosiaalinen siviilioikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:sosiaalinen siviilioikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →