vahingonkorvauksen sovittelu


vahingonkorvauksen sovittelu

Määritelmä vahingonkorvauksen määrän alentamista siitä, mitä se ns. täyden korvauksen periaatteen mukaisesti arvioituna olisi

Selite

Vanhastaan vahingonkorvausoikeudessa on noudatettu sääntöä, jonka mukaan vahinko on korvausperusteen käsillä ollessa korvattava täyteen määrään. Vahingonkorvauksen alentaminen on ollut mahdollista oman myötävaikutuksen perusteella, mutta ei esimerkiksi vahingon aiheuttaneen teon vähäisen moitittavuusasteen tai osapuolten varallisuusaseman perusteella. Sittemmin on ensin erityislakeihin otetuilla säännöksillä ja lopuksi vahingonkorvauslain (412/1974) säännöksillä tehty mahdolliseksi sovitella korvauksen määrää muillakin kuin myötävaikuttamisperusteilla.

Vahingonkorvauslain yleisen sovittelusäännöksen mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Kysymyksessä on joustava oikeusnormi, eikä sovitteluharkinnassa huomioon otettavia tekijöitä siis ole säännöstasolla rajoitettu. Keskeisinä sovitteluperusteina voidaan pitää vahinkoteon moitittavuusastetta ja osapuolten varallisuusoloja.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että oikeuskäytännössä sovitteluun on ryhdytty silloinkin, kun korvausvelvollisuutta ei voida pitää kohtuuttoman raskaana. Sovitteluvaatimus on hyväksytty, vaikka ns. täysi korvaus on euromääräisesti jäänyt jokseenkin alhaiseksi.

Vahinkoa aiheuttaneen teon moitittavuusaste on otettava huomioon jo vahingonkorvauslain nimenomaisen säännöksen perusteella silloin, kun vahinko on aiheutettu tahallisella teolla. Tällöin pitää normaalien sovitteluperusteiden lisäksi olla erityisiä syitä vahingonkorvauksen määrän sovittelemiseksi. Tällaisiksi erityisiksi syiksi oikeuskäytännössä ei ole hyväksytty vahingon suuruutta yhdistyneenä vahingon aiheuttajan huonoon taloudelliseen asemaan.

Työnantajan ja julkisyhteisön vastuuta koskee oma sovittelusäännös. Vahingonkorvauslain 3 luvun 6 §:n mukaan työnantajan ja julkisyhteisön isännänvastuuseen perustuvaa korvausvelvollisuutta voidaan sovitella, jos se harkitaan ilmeisesti kohtuuttomaksi tai jos vahingon suuruus sekä muut olosuhteet huomioon ottaen sovitteluun on erityistä syytä. Keskeinen peruste sovitteluharkinnassa on vahingosta vastuussa olevan taloudellinen kantokyky.

Varsinaisten sovittelusäännösten lisäksi vahingonkorvauslaissa on samaa tavoitetta palvelevia kohtuullistamissäännöksiä alaikäisten ja psyykkisesti sairaiden sekä työntekijöiden osalta. Näissä säännöksissä mainitaan useita kohtuullistamisharkinnassa huomioon otettavia tekijöitä, vaikka nämäkin säännökset ovat luonteeltaan joustavia oikeusnormeja.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Juhani Kaivola

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Ståhlberg&Karhu2013, s. 475-488

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:vahingonkorvauksen sovittelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vahingonkorvauksen sovittelu.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →