Oikeustiede:työsuhdeasunto
työsuhdeasunto
työsuhdeasunto |
Työsuhdeasunnon vuokrassa työntekijä tulee vahvasti sidotuksi työpaikkaansa, kun työnantaja vuokraa asunnon työntekijälle. Sen vuoksi asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 12 lukuun on otettu omat säännökset työsuhdeasunnosta (lain 86-95 §). Säännökset parantavat työntekijän asemaa, mutta eivät suojaa vuokralaista yhtä hyvin kuin asunnonvuokraa koskevat säännökset yleensä. Se johtuu työ- ja vuokrasopimuksen yhteen kuulumisesta. Esimerkiksi asunto voi liittyä työn tekemiseen, jolloin työsuhteen päättyessä uuden työntekijän on päästävä huoneistoon asumaan.
Työsuhdeasunnon vuokrasopimuksen ehto, jolla rajoitetaan vuokralaisen tai hänen perheeseensä kuuluvan henkilön 12 luvun mukaista oikeutta, on mitätön. Sopimusvapautta on siten rajoitettu saman kaltaisesti kuin asuinhuoneiston vuokrassa.
Työsuhdeasunnon vuokraan sovelletaankin asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain säännöksiä, ellei lain 12 luvussa ole toisin säädetty. Työsuhdeasunto voi olla vuokrattu myös alivuokrana. Silloin asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain säännöksiä sovelletaan vain, jos alivuokrauksesta koskevista säännöksistä ei muuta johdu (em. lain 86 §:n 2 mom.).Kirjoittaja: Ari Saarnilehto
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 8.12.2024: Oikeustiede:työsuhdeasunto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:työsuhdeasunto.)