Oikeustiede:työnjohto-oikeus
työnjohto-oikeus
| työnjohto-oikeus |
Työnantajalla on asemassaan oikeus antaa työntekijöille työnjohtokäskyjä, jotka koskevat työn suorittamista. Työnjohtovalta eli direktiovalta liittyy olennaisena osana jokaiseen työsuhteeseen. Vallasta ei ole varsinaista kompetenssinormia, vaan sen oikeudellinen perusta johdetaan työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentissa (työtä tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alaisena) ja työsopimuslain 3 luvun 1 §:ssä (työntekijällä on velvollisuus noudattaa niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta). Työnjohtovaltaa ei voida sopimuksin poistaa kokonaan, mutta sen laajuudesta voidaan sopia sekä työehto- että työsopimuksin.
Työnjohtovallalla on rajat, mutta ne eivät aina ole täysin selkeät ja selväpiirteiset. Arvioitaessa työnantajan määräysvaltaa lähtökohtana on työnantajan ja työntekijän välinen työsopimus. Mitä yksityiskohtaisemmin siinä on sovittu työn suorittamiseen liittyvistä asioista, sitä vähäisemmät mahdollisuudet työnantajalla on käytännössä yksipuolisesti tarkemmin määritellä ehtojen sisältöä. Tämä perustuu sopimukset on pidettävä -periaatteeseen. Sopimus sitoo sellaisena kuin se on solmittu, eikä toinen sopijapuoli voi yksipuolisesti tehdä siihen muutoksia. Työsopimukset ovat kuitenkin harvoin niin yksityiskohtaisia, että työnantajalla ei jäisi jonkin verran työnjohtovaltaa (ks. KKO 1990:152: ja KKO 2010:60).
Työnjohtovaltaan kuuluu lähtökohtaisesti oikeus määritellä tarkemmin työn sisältöä, järjestellä töitä ja työmenetelmiä. Työnantaja voi antaa myös yksityiskohtaisia ohjeita työn suorittamistavasta ja -paikasta. Työnantajalla on oikeus myös päättää, kuka käytännössä johtaa ja valvoo työtä. Osa työaikakysymyksistä, kuten työajan vuorokautinen ja viikoittainen sijoittelu, kuuluu direktiovaltaan edellyttäen, että laki tai mahdollinen työehtosopimus eivät ole rajoitteena. Työaikalaissa rajoitetaan muun muassa työn tekemistä yöaikaan (klo 23 – klo 06). Näin ollen työnantaja ei voi direktiovallallaan määrätä työtä tehtäväksi yöaikaan.
Työnjohtovalta ulottuu vain työn suorittamiseen eikä työnantaja voi määrätä työntekijän vapaa-aikakäyttäytymisestä. Työntekijän lojaliteettivelvoite asettaa kuitenkin rajoituksia työntekijän vapaa-aikakäyttäytymiselle.
Työnjohtovallan rajoja arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Työsopimuksessa sovitun veroista on vakiintunut käytäntö. Muun muassa toimenkuva tai työaika voi vakiintua pitkään jatkuneen käytännön myötä.
Olennaiset työsuhteen ehtoja koskevat muutokset eivät kuulu työnjohtovaltaan. Tällaiset muutokset eivät ole mahdollisia ilman työntekijän suostumusta paitsi silloin, kun työnantajalla on käytössään irtisanomisperuste. Irtisanomisen sijasta työnantaja voi tarjota työntekijälle uutta työsopimusta muutetuin ehdoin. Työntekijän hyväksyessä muutoksen tulevat muutetut ehdot voimaan irtisanomisajan kuluttua. Jos työntekijä ei hyväksy muutosta, voi työnantaja jatkaa irtisanomisprosessia.
Työnantajan työnjohtomääräykset eivät saa olla lain tai hyvän tavan vastaisia käskyjä. Ne eivät saa myöskään olla kohtuuttomia tai syrjiviä. Jos työntekijä tietää, että työnantaja on ylittänyt direktiovaltansa, ei hänen periaatteessa tarvitse noudattaa työnantajan käskyä. Kieltäytyminen voi kuitenkin käytännössä johtaa työsuhteen päättymiseen, vaikkakin usein laittomaan. Sitä vastoin kieltäytyminen noudattamasta pätevää työnjohtokäskyä on työntekijän velvollisuuksien laiminlyöntiä, mikä saattaa johtaa lailliseen työsopimuksen päättämiseen. Jos usea työntekijä yhdessä päättää osoittaa mieltänsä ja jättää siinä tarkoituksessa noudattamatta työnantajan työnjohtokäskyä, voi kysymyksessä olla työtaistelutoimenpide edellyttäen, että myös muut työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkit täyttyvät.Kirjoittaja: Jaana Paanetoja
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:työnjohto-oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:työnjohto-oikeus.)