Oikeustiede:tulli/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

EU-jäsenyyden merkitys. Euroopan unionin jäsenyyden vuoksi Suomen oli vuoden 1995 alusta lukien kumottava vanha tullilainsäädäntönsä. EU:n säädöksiä täydentämään oli säädettävä uusi tullilaki (1466/1994) ja tulliasetus (1543/1994).

EU harjoittaa kolmansiin maihin nähden yhtenäistä kauppapolitiikkaa, joka käsittää kaiken tavaroiden kaupan. Unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluu kauppapolitiikka, jonka keskeisiä välineitä ovat tullipolitiikka ja tullilainsäädäntö. EU:n sisämarkkinat ja niihin kuuluva tavaroiden vapaa liikkuvuus vuoden 1993 alusta lukien edellyttivät tullilainsäädännön yhtenäistämistä. EU:llä on yhteinen tullilainsäädäntö, jota sovelletaan kaikkiin kolmansiin valtioihin.

EU:n jäsenvaltioiden välisessä kaupassa eli sisämarkkinoilla on kielletty toisaalta kaikki tuonnissa ja viennissä kannettavat tullit ja toisaalta tuonnin määrälliset rajoitukset sekä kaikki vaikutuksiltaan vastaavat maksut ja toimenpiteet. Kieltoja sovelletaan jäsenvaltioista peräisin oleviin tuotteisiin ja sellaisiin kolmansista maista tuleviin tuotteisiin, jotka ovat jäsenvaltioissa vapaassa vaihdannassa. Nämä yhteisötavarat liikkuvat pääsääntöisesti vapaasti EU:n tullialueella, eikä niiden tullioikeudellista asemaa tarvitse osoittaa, jollei toisin ole erikseen säädetty.

Tullilainsäädännön systematiikka. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (EUT-sopimuksen) 3 artiklan mukaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat tulliliittoa ja kauppapolitiikkaa koskevat asiat. EU:n tullilainsäädännön perustan muodostavat EUT-sopimuksen 28–37 artiklat, jotka koskevat tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja tulliliittoa, sekä 206–207 artiklat, jotka koskevat yhteistä kauppapolitiikkaa.

EU:n keskeinen tullilainsäädäntö muodostuu parlamentin ja neuvoston sekä komission antamista asetuksista, jotka ovat kaikilta osiltaan velvoittavaa ja sellaisenaan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä jäsenvaltioissa. EU:n tullilainsäädäntö sisältää varsinaista tullitoimintaa koskevia säännöksiä tullimenettelyistä ja aineellisesta tullioikeudesta.

EU:n tullilainsäädäntö ei ole täydellinen, vaan se eräiltä osin sallii ja jopa edellyttää täydennyksekseen kansallisia säännöksiä. Kansallisesti on säädettävä muun muassa tulliviranomaisen organisaatiosta ja toimivallasta.

Tullauksen yhteydessä kannetaan arvonlisävero, kun tavara tuodaan kolmansista maista unioniin. Menettelyyn sovelletaan tullilainsäädäntöä, jollei arvonlisäverolaissa (1501/1993) ole toisin säädetty. Valmisteverotus on pääosin eriytynyt tullauksesta myös silloin, kun tavara tuodaan kolmannesta maasta. Poikkeustapauksissa verotuksen toimittaa Tulli.

EU:n tullisäädökset. EU:n tärkeimmät tullisäädökset ovat seuraavat asetukset: 1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus unionin tullikoodeksista (EU) N:o 952/2013 eli koodeksi (Union Customs Code), 2) komission asetus unionin tullikoodeksista annetun asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EU) N:o 2447/2015 eli täytäntöönpanoasetus (Implementing Act), 3) neuvoston asetus yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta (EY) N:o 1186/2009 eli tullittomuusasetus ja 4) neuvoston asetus tariffi- ja tilastointinimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (ETY) N:o 2658/87 eli TARIC asetus sekä 5) komission asetus asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EU) 2015/2446 eli delegoitu asetus (Delegated Act) ja 6) komission delegoitu asetus asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä unionin tullikoodeksin tiettyjä säännöksiä koskevilla siirtymäsäännöksillä (EU) 2016/341 eli siirtymäsäädös.

Tullikoodeksissa ja täytäntöönpanoasetuksessa on aineellisia ja menettelyllisiä säännöksiä muun muassa tulliviranomaisten päätöksenteosta, tietojen antamisesta ja salassapidosta, ennakkotiedoista, tavaran alkuperästä ja tullausarvosta, tavaroiden asettamisesta tullimenettelyyn, tullivelasta sekä tullin palauttamisesta ja peruuttamisesta.

Yhteisen kauppapolitiikan alaan kuuluvat sopimukset ja asetukset modifioivat mainittuja tullilainsäädännön perussäädöksiä. EU:llä on yli 30 tullietuussopimusta ja järjestelyä, joiden nojalla myönnetään tullittomuus tai alennettu tulli sopimuksen piiriin kuuluville alkuperäistuotteille. Nämä preferenssisopimukset ja järjestelyt voidaan jakaa neljään pääryhmään: 1) vapaakauppasopimukset (ETA-maat eli Islanti, Liechtenstein ja Norja sekä Färsaaret, Israel ja Sveitsi), 2) assosiaatiosopimukset (esim. Andorra ja Turkki), 3) yhteistyösopimukset, kuten Maghreb- ja Maskrek-maiden sopimukset, Euro-Välimeri-sopimukset, ACP-sopimus (ACP = African, Caribean and Pacific countries) ja OCT-sopimus (OCT = The association of Overseas countries and territories) ja 4) muut preferenssijärjestelyt, joilla tarkoitetaan EU:n yksipuolisesti tietyille maille antamia tullimyönnytyksiä (esim. kehitysmaiden hyväksi luotu yleinen tullietuusjärjestelmä eli GSP-järjestelmä).

Kotimainen tullilainsäädäntö. EU:n tullilainsäädäntöä täydentävät tullilaki (304/2016), laki tullin hallinnosta (960/2012), laki rikostorjunnasta Tullissa (623/2015) ja laki henkilötietojen käsittelystä Tullissa (639/2015). Tullilaissa säädetään tulliviranomaisten toimivallasta ja menettelystä toimivaltuuksia käytettäessä, voiman käytöstä, tullittomuudesta, tulliselvityksestä, tullivelan kantamisesta ja perinnästä, tullihuutokaupasta, muutoksenhausta ja seuraamuksista. Rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa säädetään muun muassa Tullin toimivaltuuksista tullirikostorjunnassa, salaisesta tiedonhankinnasta sekä vaitiolovelvollisuudesta ja vaitiolo-oikeudesta. Henkilötietojen käsittelystä Tullissa annettuun lakiin sisältyy säännöksiä muun muassa Tullin tietojärjestelmistä ja henkilörekistereistä, henkilötietojen käsittelystä, tietojen käyttämisestä ja luovuttamisesta, tietojen poistamisesta ja arkistoinnista sekä tarkastusoikeudesta.