roomalainen yksityisoikeus

Määritelmä antiikin Roomassa vallinnut yksityisoikeudellinen järjestelmä ja siitä nousseet yksityisoikeudelliset opit

Selite Roomalainen yksityisoikeus on yleiskäsite, joka sisältää koko antiikin Rooman aikaisen yksityisoikeudellisen sääntelyn ja juristioikeudelliset opit. Nykyinen määritelmä on varsin laaja ja sisältää lukuisia antiikin aikaisia oikeuden kategorioita, kuten mm. ius civile eli siviilioikeus sekä ius gentium eli oikeus jota sovellettiin myös muihin kuin Rooman kansalaisiin. Roomalaisesta yksityisoikeudesta on länsimaisiin oikeusjärjestelmiin tullut lukemattomia käsitteitä ja oppirakennelmia, kuten oikeuskelpoisuus, oikeustoimikelpoisuus, lukuisat erilaiset oikeustoimimuodot kuten sopimukset sekä niiden tulkintasääntöjä, esineoikeuden perusteet (omistus ja hallinta sekä niiden suoja, saannot, rasitteet ja vakuudet) ja erityisesti velvoiteoikeus (velvoitteiden muoto, suoritus, viivästys, tuottamus ja tahallisuus sekä yleensä vahingonkorvausoikeus). Roomalaisperäisen materiaalin runsaudesta johtuen roomalaisella yksityisoikeudella ymmärretään myös laajasti siviilioikeudellisen yksityisoikeuden perustaa.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Kaius Tuori

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Oikeustiede:roomalainen yksityisoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:roomalainen yksityisoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →