rikossäännös


rikossäännös

Määritelmä Rikossäännös muodostuu rikoksen nimestä, tunnusmerkistöstä ja rangaistussäännöksestä. Rikoksen nimi on otsikko, tunnusmerkistö kuvailee kielletyksi luonnehditun teon ja rangaistussäännös kertoo rikoksesta langetettavan rangaistuksen.

Selite

Esimerkiksi rikoslain 21 luvun 1 §:ssä säädetty tappo on rakenteeltaan yksinkertainen. Säännöksen mukaan: "Tappo. Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi. Yritys on rangaistava." "Tappo" on rikoksen nimi, tunnusmerkistö on "joka tappaa toisen" ja rangaistussäännös on "vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi".

Jokaista, joka tappaa toisen, ei kuitenkaan rangaista tämän säännöksen mukaan. Näin voi olla vaikkapa kun tekijältä puuttuu tahallisuus tai tekijä toimii hätävarjelutilanteessa puolustaessaan omaa tai toisen henkeä. On siis tunnettava rikosvastuun yleiset edellytykset ennen kuin tiedämme, onko tekijä todellisuudessa syyllistynyt rangaistavaan tekoon.

Rikoksen rakennetta tarkastellaan rikosoikeuden yleisissä opeissa ja se jaetaan kolmeen vaiheeseen eli rikostunnusmerkistön mukaisuuteen, oikeudenvastaisuuteen ja syyllisyyteen. Tunnusmerkistö "joka tappaa toisen" asettaa kaikille yleisen kiellon olla tappamatta toista. Kuitenkin esimerkiksi hätävarjelutilanteessa on oikeus puolustaa henkeään ja terveyttään, jolloin teko ei ole oikeudenvastainen vaan saattaa olla, tilanteesta riippuen, oikeutettu. Vaikka teko olisikin oikeudenvastainen, saattaa tilanteeseen liittyä jokin anteeksiantoperusteista. Kun tekijältä ei kohtuudella voitu odottaa norminmukaista toimintaa, voidaan tekijä vapauttaa rangaistusvastuusta. Tällöin teko ei osoita syyllisyyttä vaan teko saattaa olla oikeudenvastaisuudestaan huolimatta anteeksiannettava. Esimerkkinä anteeksiantoperusteesta voidaan mainita hätävarjelun liioittelu.

Esimerkkitapauksessa pykälän toisena momenttina on säädetty siitä, että tapon yritys on rangaistava. Yritysasteelle jäänyt teko on rangaistava vain, jos niin on erikseen säädetty. Esimerkiksi vahingonteon yritys ei ole rangaistava.

Rangaistussäännös on lähes aina kirjoitettu osaksi rikossäännöstä. Oikeushenkilön rangaistusvastuu sen sijaan perustuu rikoslain 9 luvun yleisille edellytyksille. Niiden vallitessa myös oikeushenkilö voidaan tuomita rangaistukseen sen toiminnasta tehdystä rikoksesta. Oikeushenkilön rangaistusvastuu koskee vain joitakin rikoksia, joita säätelevien rikoslain lukujen lopussa on luettelo niistä rikossäännöksistä, joihin sovelletaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta.

Rikoksesta saattaa seurata rangaistuksen lisäksi myös turvaamistoimia ja muita oikeudellisia seuraamuksia. Tällaisista seuraamuksista, kuten ajokielto, liiketoimintakielto tai eläintenpitokielto, on niin ikään säädettävä erikseen laissa, mutta itse rikossäännökseen ei turvaamistoimia kirjoiteta.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Anttila&Heinonen1977, Lappi-Seppälä&al2013, s. 9-10, NuutilaA-M1997, s. 389-391, Nuutila&Frände1998b

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:rikossäännös. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:rikossäännös.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →