syyllisyys

Määritelmä Rangaistusvastuu edellyttää aina subjektiivista syyllisyyttä. "Ei rangaistusta ilman syyllisyyttä" (nulla poena sine culpa) on yksi tärkeimpiä oikeusvaltiollisen rikosoikeuden periaatteita. Ketään ei saa rangaista teosta, jos tällä ei ollut kykyä tai mahdollisuutta toimia toisin.

Selite

Syyllisyys rikoksen rakennetekijänä konkretisoi syyllisyysperiaatetta. Koska rikosoikeudellinen vastuu ei voi perustua pelkkään rikostunnusmerkistön mukaisuuteen ja oikeudenvastaisuuteen, rangaistavan teon tekijään on voitava myös kohdistaa moitearvostelu sillä perusteella, että hänellä olisi ollut mahdollisuus toimia toisin.

Syyllisyyden ainesosina erotellaan ensinnäkin tekijän syyntakeisuus. Rikosvastuu edellyttää tiettyjen psyykkisten vähimmäisedellytysten täyttymistä. Koska syyntakeisuus on samalla tavoin asteikollinen käsite kuin muutkin rikosoikeudellista vastuuta ja syyllisyysmoitetta määrittävät perusteet, syyntakeettomuuden ja täyden vastuun väliin sijoittuu Suomessa alentuneen syyntakeisuuden kategoria.

Syyksiluettavuudella tarkoitetaan tekijän suhdetta rikokseksi määriteltyyn tekoon. Rikoslain 3 luvun 5 §:n mukaan rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus. Rikos on vain tahallisena rangaistava, jollei tuottamuksen rangaistavuudesta ole säädetty. Puhdas objektiivinen vastuu on suljettu pois pohjoismaisesta rikosoikeudesta; pikemminkin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.

Vaikka teko olisi muuten syyntakeiselle ihmiselle syyksiluettava, voidaan joissakin tilanteissa todeta, että se ei ole sillä tavalla moitittava, että rangaistusvastuun voitaisiin katsoa syntyneen. Silloin sanotaan käsillä olevan anteeksiantoperusteen. Tekijän toisintoimimismahdollisuus on ollut siinä määrin rajoitettu, että moitearvostelua ei voida esittää. Hätävarjelun liioittelu on kyseessä silloin, kun hätävarjelutilanteessa käytetään voimakeinoja yli tarpeen. Luulotellussa pakkotilassa taas oikeudenvastaisen toiminnan syynä voi olla virheellinen käsitys suojattujen oikeushyvien arvoista ja arvokkaampi etu on uhrattu vähäarvoisemman suojelemiseksi. Myös esimiehen käsky ja kieltoerehdys ovat tietyin edellytyksin anteeksiantoperusteita.

Jos edellä luetellut edellytykset täyttyvät, voidaan puhua syyllisyyttä osoittavasta teosta. Syyllisyysperiaatetta sovelletaan myös rangaistuksen määräämisessä. Syyllisyysratkaisu ei ole "joko-tai" – ratkaisu, jossa esimerkiksi tahallisuuden asteella tai tekijän hätääntymisellä tai tilanteen äkillisellä kehittymisellä ei olisi merkitystä. Tuomioistuin saa useissa tapauksissa jättää rangaistuksen tuomitsematta, milloin rikosta on siitä ilmenevän tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Myös rangaistuksen mittaamisessa syyllisyyden aste otetaan huomioon.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

FrändeD2001, FrändeD2012, HE44/2002vp, JareborgN1969, Lappi-Seppälä&al2013, s. 171-179, MelanderS2013, NuutilaA-M1991, NuutilaA-M1997b, s. 177-195, NuutilaA-M1997, s. 69-79, NuutilaA-M1998j, Tapani&Tolvanen2014, s. 147-149, UtriainenT1984

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 30.4.2024: Oikeustiede:syyllisyys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:syyllisyys.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →