Oikeustiede:re integra -periaate
re integra -periaate
| re integra -periaate |
Pääsääntö on, että tahdonilmaisu tulee tekijäänsä sitovaksi – ja siten peruutuskelvottomaksi – siinä vaiheessa kun adressaatti ottaa tahdonilmaisusta selon (ks. varallisuusoikeudellisisista oikeustoimista annetun lain (228/1929, OikTL) 7 §). OikTL 39 §:stä on kuitenkin vakiintuneesti katsottu seuraavan, että poikkeussyin tahdonilmaisu voi olla peruutettavissa vielä siihen asti, kunnes tahdonilmaisu on ehtinyt vaikuttaa määräävästi adressaatin toimintaan. Tulkinta ei tosin tule säännöksestä kovin selvästi ilmi. OikTL 39 § ei koske suoraan tahdonilmaisun peruuttamista vaan kysymystä siitä, mitä ajankohtaa pidetään ratkaisevana arvioitaessa adressaatin tietoisuutta jostakin oikeustoimen pätevyyteen vaikuttavasta seikasta. Säännöksen melko monisanaisen 1 virkkeen mukaan ratkaiseva hetki on lähtökohtaisesti se, kun adressaatti sai tiedon oikeustoimesta. OikTL 39 § 2 virkkeen mukaan "[k]uitenkin voidaan, milloin erityiset asianhaarat antavat siihen aihetta, ottaa huomioon myös mitä hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää sanotun ajan jälkeen, mutta ennenkuin oikeustoimi oli vaikuttanut määräävästi hänen toimintaansa". Säännöksestä on vakiintuneesti katsottu voitavan johtaa se oikeusvaikutus, että sanamuodossa mainittavien edellytysten täyttyessä tahdonilmaisun antajalla on yksipuolinen oikeus sen peruuttamiseen.
Edellytyksistä ensimmäinen on se, ettei tahdonilmaisu ole ehtinyt vaikuttaa määräävästi adressaatin toimintaan. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 1969 II 83 takaussitoumuksen peruuttaminen katsottiin sallituksi muun muassa siksi, että peruutuksen saapuessa päävelallinen ei ollut vielä ehtinyt nostaa luottoa.
Toinen OIkTL 39 §:n soveltamisedellytys on se, että "erityiset asianhaarat antavat – – aihetta" pääsäännöstä poikkeamiselle ja siten tahdonilmaisun peruutettavuudelle. Mahdollisena "erityisenä asianhaarana" tulee kysymykseen ainakin se, että tahdon ilmaisun antaja on jälkikäteen havainnut erehtyneensä tai edellytystensä virheellisyyden ja pyrkii tästä syystä peruuttamaan tahdonilmaisunsa. Olennaisena arviointikriteerinä on pidetty myös alkuperäisen tahdonilmaisun ja sen peruuttamisen välisen aikajänteen pituutta. Mitä nopeammin peruutus tulee, sitä herkemmin se voidaan hyväksyä. Lausuttu käy havainnollisesti ilmi takaussitoumuksen peruuttamista koskeneista ratkaisuista KKO 1962 II 107 ja 1969 II 83. Sitoumuksen peruutettavuutta puollettiin sillä, että vuoden 1962 tapauksessa peruutus oli tehty "muutaman päivän kuluttua" sitoumuksen antamisesta ja vuoden 1969 ratkaisussa toisen takaajan puolesta sitoumuksen antamista seuraavana päivänä ja toisen takaajan puolesta sitä seuranneena päivänä. Arviointi on kuitenkin korostuneen tapauskohtaista.Kirjoittaja: Olli Norros
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HemmoM2003b, TelarantaKA1990, NorrosO2016
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:re integra -periaate. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:re integra -periaate.)