Oikeustiede:rajoitettu vastuu/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki

Palaa takaisin käsitesivulle

Rajoitetun vastuun historia. Rajoitetun vastuun historia on käytännössä yhtä pitkä kuin osakeyhtiömuodon historia. Oikeustutkimuksessa rajoitetun vastuun historiallisten juurien on katsottu ulottuvan 1600-luvun kauppakomppanioihin. Tarve rajoitetulle vastuulle perustui siihen, että meret ylittävään kaupankäyntiin liittyi niin huomattavia riskejä, ettei niiden ottaminen ollut rationaalista ilman rajoitetun vastuun kaltaista suojaa. Näin ollen suuria investointeja edellyttäviä kauppamatkoja alettiin rahoittaa yhtiön käyttöön kerättävin pääomin ja sijoittajan riski rajattiin koskemaan ainoastaan sijoitettua pääomapanosta.

Varhaisimmat osakeyhtiöt olivat luonteeltaan osittain julkisoikeudellisia ja koska rajoitettu vastuu tarjosi yrittäjälle merkittävän privilegion, osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan harjoittaminen edellytti julkisen vallan suostumusta. Esimerkiksi Suomessa tästä niin sanotusta konsessio- eli lupaperiaatteesta luovuttiin vasta vuoden 1895 osakeyhtiölain (22/1895) säätämisen yhteydessä.

Rajoitetun vastuun merkitys teoriassa ja käytännössä. Rajoitettu vastuu on yleinen yhteisöoikeudellinen periaate, joka tarkoittaa, että (asunto-)osakeyhtiön osakkeenomistajan, osuuskunnan jäsenen, osuudenomistajan ja osakkeenomistajan sekä kommandiittiyhtiön äänettömän yhtiömiehen vastuu rajoittuu siihen pääomaan, jonka asianomainen on sijoittanut yhteisöön. Lisäksi rajoitettu vastuu suojaa rekisteröidyn yhdistyksen jäsentä ja rekisteröidyn säätiön perustajaa yhteisön velkojien vaateilta.

Rajoitetun vastuun periaate liittyy yhteisön oikeushenkilöllisyyteen, siis siihen, että yhteisö ja sen omistaja, jäsen tai perustaja ovat erillisiä oikeussubjekteja, minkä takia myös näiden varallisuus on pidettävä erillään. Osakeyhtiöoikeudellisessa kontekstissa rajoitetun vastuun tarpeellisuutta on perusteltu myös sillä, että sen ansiosta osakkeenomistajien ei tarvitse valvoa toisiaan, mikä puolestaan tekee yhtiön omistuspohjan laajentamisen mahdolliseksi. Jos näet osakkeenomistajat olisivat yhteisvastuussa yhtiön veloista, heidän intressissään olisi toistensa maksukykyisyyden valvominen. Yhden osakkeenomistajan maksukyvyn heikentyminen laajentaisi muiden osakkeenomistajien kokonaisriskiä. Lisäksi osakkeenomistajan rajoittamaton vastuu tekisi osakkeiden vaihdannan käytännössä mahdottomaksi, koska osakkeen siirtäminen maksukyvyltään heikommalle taholle vaikuttaisi negatiivisesti muiden osakkeenomistajien asemaan. Rajoitettu vastuu tekee sen sijaan osakkeenomistajista suhteessa toisiinsa sekä suhteessa yhtiöön anonyymeja toimijoita, joiden henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, kuten varallisuusasemalla, ei ole arvopaperimarkkinoiden toimivuuden kannalta merkitystä. Edelleen rajoitettu vastuu tekee mahdolliseksi johdon eriytymisen omistuksesta. Jos näet osakkeenomistajat vastaisivat henkilökohtaisesti yhtiön sitoumuksista, he tuskin olisivat halukkaita delegoimaan päätöksentekovaltaansa vieraille henkilöille.

Sanotusta huolimatta rajoitettu vastuu ei ole orgaaninen osa yhteisön oikeushenkilöllisyyttä, vaan sen olemassaolosta on säädettävä nimenomaisesti laissa tai sovittava erikseen. Teoriassa onkin pidetty mahdollisena ajatusta siitä, ettei yhteisön omistajalla, jäsenellä tai perustajalla olisi lainkaan rajoitetun vastuun suojaa tai että suoja olisi määräosaista. Vasta-argumenttina tälle voidaan esittää, että ilman rajoitetun vastuun suojaa sijoittajien houkuttelu olisi käytännössä mahdotonta, mikä puolestaan tarkoittaisi, etteivät yhtiöt voisi laajentua. Lisäksi rajoitetun vastuun suojan kaventaminen aiheuttaisi turhia transaktiokustannuksia, koska on todennäköistä, että mikäli rajoitetusta vastuusta ei olisi säädetty laissa, sovittaisiin siitä yrityksen eri sidosryhmien kesken. Yleensä rajoitetun vastuun vastustaminen perustuu käsitykseen siitä, että se kannustaa yrityksiä liialliseen riskinottoon ja tarjoaa osakkeenomistajille epäoikeutettua suojaa tilanteessa, jossa yritys on aiheuttanut vahinkoja sen sidosryhmille. Kaiken kaikkiaan keskustelu rajoitetun vastuun justifikaatiosta on hyvin oikeuspoliittisesti latautunutta.

Rajoitettua vastuuta koskeva sääntely on pakottavaa oikeutta, mikä tarkoittaa, ettei rajoitettua vastuuta ole mahdollista poissulkea esimerkiksi osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä. Sanotusta huolimatta yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä osakkeenomistajan velvollisuudesta suorittaa niin sanottuja erityisiä maksuja yhtiölle. Sanottu koskee myös osuuskuntia, joiden säännöissä voidaan määrätä jäsenen velvollisuudesta ottaa useita osuuksia ja osakkeita sekä jäsenen ja muun osuuden- ja osakkeenomistajan velvollisuudesta suorittaa ylimääräisiä maksuja osuuskunnalle ja jäsenen lisämaksuvelvollisuudesta.

Rajoitetun vastuun suoja alkaa yhteisön rekisteröinnistä, mikä tarkoittaa, että rekisteröimättömän yhteisön lukuun tehdyistä oikeustoimista vastaavat toimista päättäneet ja niihin osallistuneet yhteisvastuullisesti. Kyseiset vastuut siirtyvät rekisteröimisen myötä yhteisölle.

Vastuun samastus. Rajoitetun vastuun suoja ei ole absoluuttista, vaan se voidaan "murtaa", jos sitä on käytetty tarkoituksellisesti väärin. Tällainen murtamismahdollisuus ei perustu lakiin, mutta korkein oikeus on jo kahdessa prejudikaatissa (KKO 2015:17 ja 2017:94) katsonut mahdolliseksi yhteisön (näissä tapauksissa osakeyhtiön) ja sen omistajan tai jäsenen (näissä tapauksissa osakkeenomistajan) vastuun samastamiseen. Käytännössä vastuun samastaminen tarkoittaa contra legem -ratkaisun tekemistä, minkä takia sen edellytykset voivat olla vain harvoin käsillä. Vastuun samastaminen perustuu viime kädessä yleiseen varallisuusoikeudelliseen oikeuden väärinkäytön kieltoon.

Kirjoittaja: Ville Pönkä