pouvoir constituant


pouvoir constituant

Määritelmä kansakunnan valta päättää lakimuotoisesta valtiojärjestyksestään (vrt. valtiosääntö) vapaasti ja minkään edellä käyvän normin sitomatta sekä niin, että päätöksenteko tässä eroaa menettelynsä puolesta varsinaisen lainsäädäntövallan käyttämisestä

Selite

Ranskankielinen termi pouvoir constituant käännetään suomeksi usein ilmaisulla "perustuslakia säätävä valta". Vaihtoehtoisia käännöksiä ovat "perustava valta", "järjestävä valta" ja "valtiojärjestyksestä päättävä valta". Mikään näistä käännöksistä ei ole täysin osuva.

Termin toi ranskalaiseen keskusteluun v. 1789 julkaisemassaan lentokirjasessa Emmanuel Siéyès. Oppiinsa hänen on katsottu saaneen vaikutteita eri tahoilta, itse termin muotoiluun Montesquieulta (vallanjako-oppi) ja termin tarkoittaman käsitteen sisältöön niin Rousseaulta (suvereeni kansa päättää yksin omasta hallitustavastaan) kuin USA:n vasta hyväksytystä järjestelmästä (tavallisen lainsääätäjän poissulkeminen perustuslaista päätettäessä).

Siéyès erotti toisistaan valtion (association politique) ja valtiokoneiston (établissement politique). Hän kirjoitti, että valtio syntyy siihen liittyneiden yksimielisestä tahdosta, kun taas valtiokoneisto enemmistön tahdosta. Valtiokoneiston muodostivat ne, jotka oli asetettu lakeja säätämään ja käyttämään niin lakeja kuin toimeenpanovaltaa. Tällainen koneisto tarvitsi järjestämista ja rajoittamista; se oli tarpeen "konstitutioida" (d´être constitué). Pouvoir constituant siis tarkoitti kansakunnan valtaa vapaasti päättää valtiojärjestyksestään, mikä tapahtuisi hyväksymällä erityinen valtiosääntölaki (loi constitutionnelle). Kansakunta ei pystyisi sitä välittömästi hyväksymään vaan tämän tekisivät kansakunnan puolesta sen erityisesti tähän tehtävään valitsemat edustajat. Tähän lakiin perustaisivat kansanedustuslaitos, hallitus ja tuomioistuimet toimivaltuutensa (pouvoirs constitués). Kansanedustajat eivät voisi olla päättämässä valtiosääntölaista, johon heidän omat toimivaltuutensa perustuisivat.

Niin Ranskassa kuin muissakin valtioissa on aikojen kuluessa pouvoir constituant -opille käytännön tilanteissa annettu vaihtelevia sisältöjä. Kun lähtökohtana on voinut olla, ettei suvereenin kansan pouvoir constituant ole voimassa olevalla perustuslailla sidottavissa, ei kokonaan uuden perustuslain säätämisessä aina ole noudatettu voimassa olevaan perustuslakiin sisältyvää säätämis- ja muuttamisnormistoa. Pouvoir constituant -oppi on näkynyt myös niissä perustuslakinormistoissa, joilla perustuslain säätämis- ja muutamisvalta on järjestetty käytettäväksi tavallisten lainsäädäntöelinten ulkopuolella (kansanäänestys, perustuslakia säätävä kokous). Vaatimus siitä, että perustuslainmuutos on hyväksyttävä kansanedustuslaitoksessa lopullisesti vasta uusien vaalien jälkeen (esim. Suomi 2000 eräin lievennyksin) heijastaa sekin jossain määrin pouvoir constituant -oppia: kansalaisille on annettava tilaisuus käyttäytymisellään kansanedustajain vaaleissa välillisesti ottaa kantaa perustuslain muutoshankkeeseen, ennen kuin kansanedustuslaitos hyväksyy hankkeen lopullisesti.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Antero Jyränki

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 31.12.2024: Oikeustiede:pouvoir constituant. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:pouvoir constituant.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →