Oikeustiede:pesänjakaja/laajempi kuvaus

    Tieteen termipankista

    Palaa takaisin käsitesivulle

    Oikeuskehitys Pesänjakajajärjestelmä tuli meillä käyttöön vasta perintökaaren tullessa voimaan 1966. Sitä ennen ei ollut tehokasta tapaa saada aikaan ositusta tai jakoa asianosaisen sitä vastustaessa, vaan asianosaiset joutuivat riitelemään tuomioistuimessa erikseen jokaisesta riitakysymyksestä. Suomea lähellä olevissa oikeusjärjestelmissä pesänjakajajärjestelmä on voimassa Ruotsissa.

    Pesänjakajan määrääminen ja valinta Pesänjakajan määrääminen tulee vireille tuomioistuimessa asianosaisen hakemuksesta. Hakemusta ei tarvitse perustella. Ainoa edellytys jakajan määräämiselle on se, ettei lopullista ositusta tai perinnönjakoa taikka omaisuuden erottelua ole toimitettu. Eräissä tapauksissa laillista perinnönjakoa ei kuitenkaan synny, ellei pesänjakaja ole sitä toimittanut. Näin on asianlaita, jos jonkun osakkaan kuolinpesäosuus on ulosmitattu. Tuomioistuin määrää pesänjakajaksi asianosaisiin nähden esteettömän ja puolueettoman, perhevarallisuusoikeuteen perehtyneen henkilön. Tavallisesti pesänjakajaksi määrätään asianajaja.

    Toimivalta Pesänjakajan tehtävänä on osituksen ja perinnönjaon täydellinen toimittaminen. Hänen velvollisuuksiinsa kuuluu yrittää saada asianosaiset sopimaan toimituksesta. Jos he sopivat jostakin kysymyksestä, sopimus sitoo pesänjakajaa. Jos asianosaiset eivät sovi toimitukseen kuuluvista kysymyksistä, ne ratkaisee pesänjakaja. Pesänjakajan ratkaistavia ovat muun muassa seuraavat kysymykset: mitkä varat ja velat kuuluvat toimituksen piiriin ja mikä on niiden arvo, ovatko avioehtosopimus ja testamentti päteviä ja miten niitä on tulkittava. Osituksessa pesänjakajan on ratkaistava muun muassa vastikekysymykset ja osituksen sovitteluvaatimus sekä päätettävä, mitä omaisuutta luovutetaan tasingoksi. Perinnönjaossa pesänjakaja ratkaisee, onko osakas saanut ennakkoperintöä ja onko osakkaalla oikeus avustukseen tai hyvitykseen. Lopuksi pesänjakaja määrää, mitä omaisuutta osakas osalleen saa. Pääsääntö on, että pesänjakajan kuuluu ratkaista kaikki riitakysymykset; toimituksen aikana asianosaiset eivät saa riidellä niistä erikseen tuomioistuimessa.

    Pesänjakajalla ei ole yleistä kelpoisuutta myydä omaisuutta tasingon tai jako osuuden suorittamista varten, mutta poikkeustapauksissa se on mahdollista. Jos perinnönjakoa ei voida toimittaa muuten kuin myymällä tietty omaisuus, pesänjakajan on pyydettävä tuomioistuimelta lupaa omaisuuden myymiseksi. Sama pätee myös osituksessa, jos tasinkoa ei voida suorittaa muuten kuin myymällä tietty omaisuus.

    Avopuolisoiden välisessä omaisuuden erottelussa jakaja ratkaisee, kumpi puoliso omistaa omaisuuden, onko yhteisomistussuhde purettava ja miten se puretaan sekä onko puoliso oikeutettu saamaan hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta ja miten hyvitys suoritetaan.

    Pesänjakajan toimitus on riidanratkaisumenettely. Jakaja käyttää toimitusosituksessa, -erottelussa ja –jaossa päätösvaltaa samalla tavalla kuin tuomioistuin. Jakajalla ei ole toimivaltaa ottaa toimituksenkohteena olevaa omaisuutta hallintaansa. Tässä suhteessa jakajan valtuudet ovat toiset kuin pesänselvittäjän, jonka keskeinen tehtävä kuolinpesässä on hallinnoida kuolinpesän varoja.

    Jos asianosainen on tyytymätön pesänjakajan ratkaisuun, hänellä on oikeus moittia sitä nostamalla alioikeudessa toimituksen moitekanne. Se on pantava vireille viimeistään kuuden kuukauden kuluttua toimituksesta.