Oikeustiede:parlamentaarinen kate/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Vuoden 2000 perustuslain säätämisen yhtenä tavoitteena oli irtaantua vuoden 1919 hallitusmuodon säännöksiin ja valtiosääntötulkintaan perustuneesta itsenäisestä tasavallan presidentin vallankäytöstä. Hallitusmuodon kaudella presidentille säädetyt ns. valtaoikeudet olivat erityisesti toisen maailmansodan jälkeisenä aikana vahvistuneet eduskunnan ja valtioneuvoston päätösvallan kustannuksella. Tasavallan presidentti oli "hajottanut" eduskunnan l. määrännyt ennenaikaiset vaalit oloissa, joissa vaalien aikaistamisella ei ollut eduskunnan eikä valtioneuvoston tukea. Tasavallan presidentit olivat myös vaikuttaneet hallituskokoonpanoihin ja ministerivalintoihinkin puolueiden kannalta epätyydyttävällä tavalla. Ulkopolitiikassa presidentit olivat ottaneet itsenäisen valtiojohtajan roolin sinänsä kylläkin HM 33.1 §:n sanamuodon mukaisesti: "Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää tasavallan presidentti."

Reaktiona edellä kuvattuun kehitykseen oli presidentin päätösten sitominen valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin myötävaikutukseen. Keskeinen muutos oli ratkaisuehdotusjärjestelmä (PeL 58 §), jonka mukaan tasavallan presidentin päätökset valtioneuvostossa l. presidentin esittelyssä tehdään aiemmin valtioneuvoston yleisistunnossa hyväksytyn ratkaisuehdotuksen pohjalta. Ulkoasioissa parlamentaarinen kate on säädetty epäselvemmin: perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa "yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa", joskaan yhteistoiminnan menettelystruktuuria ei perustuslaissa säädetä.

Vastuukatesääntelyn ideana on siis se, että tasavallan presidentin päätöksentekoon aina osallistuu vastuun kantajana joko koko valtioneuvosto (ratkaisuehdotusmenettely), ryhmä valtioneuvoston jäseniä (päätökset ulkoasioissa tasavallan presidentin puheenjohdolla hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa) tai ainakin yksi ministeri (eräät ulkoasiat ja ns. kabinettiasiat). Valtioneuvosto tai yksittäiset ministerit ikään kuin kantavat vastuun tasavallan presidentin päätöksistä ja toimenpiteistä.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita