naapuruusoikeus


naapuruusoikeus

Määritelmä kiinteistöoikeudessa naapureiden välisiä suhteita sääntelevä oikeudenala

Selite Naapureiden välisiä oikeudellisia maankäyttösuhteita sääntelevä naapuruusoikeus on vanhimpia, jo roomalaisen oikeuteen perustuvia aloja. Kysymys on pitkälti yksityisoikeuden alaan kuuluvasta, erimielisyyksien ratkaisemiseen tähtäävästä sääntelystä. Lähtökohtana on, että kaikkeen maankäyttöön liittyy tiettyjä vaikutuksia, joita ei voida välttää ja jotka tiettyyn tasoon ovat vastavuoroisesti naapureiden siedettäviä. Laajemmassa, julkisoikeudellisessa merkityksessä naapuruusoikeuteen voidaan lukea myös esimerkiksi tieyhteyksien ja muiden palvelualueiden perustaminen, mikä tapahtuu yleensä viranomaistoimituksessa. Yksityisoikeudellisen sääntelyn kannalta kaksi keskeistä periaatetta ovat oikeuden väärinkäytön kielto (šikaanikielto) ja kielto aiheuttaa toiselle kohtuutonta rasitusta eli immissiota (immissiokielto). Länsimaissa sääntely on samankaltaista, traditionaalista ajattelua heijastavaa (Suomessa ns. naapuruussuhdelaki eli laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920).

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE2001, KuusiniemiK1992

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:naapuruusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:naapuruusoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →