Oikeustiede:naapuruusoikeus

    Tieteen termipankista

    naapuruusoikeus

    naapuruusoikeus
    Määritelmä kiinteistöoikeudessa naapureiden välisiä suhteita sääntelevä oikeudenala
    Selite Naapureiden välisiä oikeudellisia maankäyttösuhteita sääntelevä naapuruusoikeus on vanhimpia, jo roomalaisen oikeuteen perustuvia aloja. Kysymys on pitkälti yksityisoikeuden alaan kuuluvasta, erimielisyyksien ratkaisemiseen tähtäävästä sääntelystä. Lähtökohtana on, että kaikkeen maankäyttöön liittyy tiettyjä vaikutuksia, joita ei voida välttää ja jotka tiettyyn tasoon ovat vastavuoroisesti naapureiden siedettäviä. Laajemmassa, julkisoikeudellisessa merkityksessä naapuruusoikeuteen voidaan lukea myös esimerkiksi tieyhteyksien ja muiden palvelualueiden perustaminen, mikä tapahtuu yleensä viranomaistoimituksessa. Yksityisoikeudellisen sääntelyn kannalta kaksi keskeistä periaatetta ovat oikeuden väärinkäytön kielto (šikaanikielto) ja kielto aiheuttaa toiselle kohtuutonta rasitusta eli immissiota (immissiokielto). Länsimaissa sääntely on samankaltaista, traditionaalista ajattelua heijastavaa (Suomessa ns. naapuruussuhdelaki eli laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920).
    Lisätiedot
    Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HolloE2001, KuusiniemiK1992

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:naapuruusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:naapuruusoikeus.)