Oikeustiede:naapuruusoikeus
naapuruusoikeus
naapuruusoikeus |
Määritelmä
kiinteistöoikeudessa naapureiden välisiä suhteita sääntelevä oikeudenala
Selite
Naapureiden välisiä oikeudellisia maankäyttösuhteita sääntelevä naapuruusoikeus on vanhimpia, jo roomalaisen oikeuteen perustuvia aloja. Kysymys on pitkälti yksityisoikeuden alaan kuuluvasta, erimielisyyksien ratkaisemiseen tähtäävästä sääntelystä. Lähtökohtana on, että kaikkeen maankäyttöön liittyy tiettyjä vaikutuksia, joita ei voida välttää ja jotka tiettyyn tasoon ovat vastavuoroisesti naapureiden siedettäviä. Laajemmassa, julkisoikeudellisessa merkityksessä naapuruusoikeuteen voidaan lukea myös esimerkiksi tieyhteyksien ja muiden palvelualueiden perustaminen, mikä tapahtuu yleensä viranomaistoimituksessa. Yksityisoikeudellisen sääntelyn kannalta kaksi keskeistä periaatetta ovat oikeuden väärinkäytön kielto (šikaanikielto) ja kielto aiheuttaa toiselle kohtuutonta rasitusta eli immissiota (immissiokielto). Länsimaissa sääntely on samankaltaista, traditionaalista ajattelua heijastavaa (Suomessa ns. naapuruussuhdelaki eli laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920).
Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:naapuruusoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:naapuruusoikeus.)