Oikeustiede:maanhankintaoikeus

    Tieteen termipankista

    maanhankintaoikeus

    maanhankintaoikeus
    Määritelmä erikseen säännellyissä rajoitustilanteissa oikeus hankkia viranomaisen luvalla alueen omistus- tai hallintaoikeus
    Selite

    Aikaisemmin maanhankintaa on rajoitettu maatalouspoliittisista, sosiaalisista ja elinkeinopoliittisista syistä, jolloin maanhankintaan on saatettu vaatia viranomaisen lupa. Maanhankkimisoikeuslaki (1978) koski maa- ja metsätalousmaaksi soveltuvan maan hankintarajoituksia; järjestelmä on nyttemmin kumottu. Myös ulkomaalaisen oikeus hankkia kiinteää omaisuutta oli luvanvaraista. Suomen liityttyä Euroopan unioniin tämäkin rajoitus kumottiin. Ulkomaalaisilta voidaan kuitenkin vaatia lupa tiettyjen vapaa-ajan käyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen hankintaan (laki 1613/1992).

    Kiinteistön hallintaoikeuden hankkimiseen tarvitaan lupa kuitenkin vain, jos hallinta jatkuu yhtäjaksoisesti tai enintään kolmen kuukauden keskeytyksin yli kaksi vuotta. Lupa voidaan evätä, jos kiinteistön käyttäminen rakentamiseen vaikeuttaa kaavoituksen toteuttamista, aiheuttaa huomattavaa haittaa luonnonsuojelulle tai haittaa tärkeää yleistä etua. Luvantarve ei koske perhe- ja perintöoikeudellisia saantoja.

    Ahvenanmaan maakunnassa on voimassa itsehallintolainsäädäntöön perustuva kotiseutuoikeusjärjestelmä, johon perustuen maakunnan ulkopuolella asuvan kiinteistönhankinta on luvanvarainen.
    Lisätiedot
    Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HolloE1964, Isoluoma&Äikäs1987

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:maanhankintaoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maanhankintaoikeus.)