maanhankintaoikeus

Määritelmä erikseen säännellyissä rajoitustilanteissa oikeus hankkia viranomaisen luvalla alueen omistus- tai hallintaoikeus

Selite

Aikaisemmin maanhankintaa on rajoitettu maatalouspoliittisista, sosiaalisista ja elinkeinopoliittisista syistä, jolloin maanhankintaan on saatettu vaatia viranomaisen lupa. Maanhankkimisoikeuslaki (1978) koski maa- ja metsätalousmaaksi soveltuvan maan hankintarajoituksia; järjestelmä on nyttemmin kumottu. Myös ulkomaalaisen oikeus hankkia kiinteää omaisuutta oli luvanvaraista. Suomen liityttyä Euroopan unioniin tämäkin rajoitus kumottiin. Ulkomaalaisilta voidaan kuitenkin vaatia lupa tiettyjen vapaa-ajan käyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen hankintaan (laki 1613/1992).

Kiinteistön hallintaoikeuden hankkimiseen tarvitaan lupa kuitenkin vain, jos hallinta jatkuu yhtäjaksoisesti tai enintään kolmen kuukauden keskeytyksin yli kaksi vuotta. Lupa voidaan evätä, jos kiinteistön käyttäminen rakentamiseen vaikeuttaa kaavoituksen toteuttamista, aiheuttaa huomattavaa haittaa luonnonsuojelulle tai haittaa tärkeää yleistä etua. Luvantarve ei koske perhe- ja perintöoikeudellisia saantoja.

Ahvenanmaan maakunnassa on voimassa itsehallintolainsäädäntöön perustuva kotiseutuoikeusjärjestelmä, johon perustuen maakunnan ulkopuolella asuvan kiinteistönhankinta on luvanvarainen.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Erkki J. Hollo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HolloE1964, Isoluoma&Äikäs1987

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Oikeustiede:maanhankintaoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maanhankintaoikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →