Oikeustiede:maanhankintaoikeus
maanhankintaoikeus
maanhankintaoikeus |
Aikaisemmin maanhankintaa on rajoitettu maatalouspoliittisista, sosiaalisista ja elinkeinopoliittisista syistä, jolloin maanhankintaan on saatettu vaatia viranomaisen lupa. Maanhankkimisoikeuslaki (1978) koski maa- ja metsätalousmaaksi soveltuvan maan hankintarajoituksia; järjestelmä on nyttemmin kumottu. Myös ulkomaalaisen oikeus hankkia kiinteää omaisuutta oli luvanvaraista. Suomen liityttyä Euroopan unioniin tämäkin rajoitus kumottiin. Ulkomaalaisilta voidaan kuitenkin vaatia lupa tiettyjen vapaa-ajan käyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen hankintaan (laki 1613/1992).
Kiinteistön hallintaoikeuden hankkimiseen tarvitaan lupa kuitenkin vain, jos hallinta jatkuu yhtäjaksoisesti tai enintään kolmen kuukauden keskeytyksin yli kaksi vuotta. Lupa voidaan evätä, jos kiinteistön käyttäminen rakentamiseen vaikeuttaa kaavoituksen toteuttamista, aiheuttaa huomattavaa haittaa luonnonsuojelulle tai haittaa tärkeää yleistä etua. Luvantarve ei koske perhe- ja perintöoikeudellisia saantoja.
Ahvenanmaan maakunnassa on voimassa itsehallintolainsäädäntöön perustuva kotiseutuoikeusjärjestelmä, johon perustuen maakunnan ulkopuolella asuvan kiinteistönhankinta on luvanvarainen.Kirjoittaja: Erkki J. Hollo
Lähikäsitteet
- Ahvenanmaan itsehallinto
- Ahvenanmaan kotiseutuoikeus
- asutuslainsäädäntö
- maanhankintajärjestelmä
- ulkomaalainen
Käytetyt lähteet
HolloE1964, Isoluoma&Äikäs1987
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:maanhankintaoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maanhankintaoikeus.)