Oikeustiede:luvantarvekynnys vesioikeudessa
luvantarvekynnys vesioikeudessa
| luvantarvekynnys vesioikeudessa |
Luvantarvekynnys määräytyy vesilaissa (587/2011) kahdella perusteella. Vesilain 3 luvun 3 §:n mukaisesti kaikki säännöksessä luetellut hankkeet ovat suoraan vesilain nojalla luvanvaraisia hankkeen ympäristövaikutuksista riippumatta. Tiettyjen hanketyyppien on katsottu sisältävän aina siinä määrin vesiympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, että niiden toimintaa on ennakollisesti arvioitava lupamenettelyssä. Toinen luvantarvekynnys määrittyy vesilain 3 luvun 2 §:n yleisten edellytysten perusteella. Säännöksen perusteella hankkeelle tarvitaan vesilain mukainen lupa, jos se muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa haitallisia seurauksia vesilain suojaamalle yleisille tai yksityisille eduille.
Vanhan vesilain (264/1961) mukaiset luvantarvetta ilmaisevat kiellot, sulkemiskielto ja muuttamiskielto muodostavat edelleen vesilain luvantarpeen arvioinnin perustan. Sulkemiskiellon arviointi on uudessa vesilaissa (587/2011) sisällytetty vesilain 3 luvun 3 §:n aina luvanvaraisten hankkeiden listaukseen. Vesilain 3 luvun 3.1 §:n mukaan valtaväylän tai yleisen kulku- tai uittoväylän sulkemiseen tai supistamiseen sekä väylän käyttämistä vaikeuttavan laitteen tai muun esteen asettamiseen tarvitaan vesilain mukainen lupa. Lupa tällaiseen toimenpiteeseen tarvitaan aina hankkeen vesiympäristöön ja vesialueiden käyttöön liittyvistä vaikutuksista riippumatta. Vesilain 3 luvun 2 §:n yleinen luvantarvekriteeristö perustuu puolestaan keskeisosiltaan vanhan vesilain muuttamiskiellon vastaisuuden arviointiin.Kirjoittaja: Niko Soininen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HolloE2006, PietiläJ1973, VihervuoriP2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:luvantarvekynnys vesioikeudessa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:luvantarvekynnys vesioikeudessa.)