Oikeustiede:luonnehtiminen/laajempi kuvaus

Luonnehtimiskysymys on yksi kansainvälisen yksityisoikeuden keskeisimmistä ja samalla ongelmallisimmista kysymyksistä.

Kvalifikaatio eli luonnehtiminen määritellään kansainvälisen yksityisoikeuden teoriassa usein lyhyesti merkityssisällön antamiseksi liittymäsäännön tunnusmerkistölle. Luonnehtimista voidaan tarkastella myös laajemmin kolmen eri kvalifikaatiovaiheen kautta, joita eri selitysmalleissa eli kvalifikaatioteorioissa ei lähtökohtaisesti käsitellä toisistaan erillään. Ensimmäisessä vaiheessa (primäärinen kvalifikaatio) kysymyksessä olevan asian oikeudellinen luonne selvitetään sovellettavan liittymäsäännön löytämiseksi. Liittymäsäännön tunnusmerkistölle annetaan edellä mainituin tavoin merkityssisältö, minkä jälkeen ratkaistaan, toteuttaako ratkaistavana olevan tapauksen tosiseikasto liittymäsäännön tunnusmerkistön.

Toisessa vaiheessa luonnehtimisen voidaan katsoa kohdistuvan liittymiin, jotka ovat lainvalinnan perusteena. Keskiössä toisen vaiheen luonnehtimisessa ovat liittymäsääntöjen liittymäosat, jotka sisältävät yhden tai useamman liittymän. Tuomioistuimen on selvitettävä, mikä liittymä on liittymäsääntöä sovellettaessa merkityksellinen käsillä olevassa tapauksessa ja kuinka tuota liittymää olisi tulkittava. Yhtä oikeussuhdetta koskevat oikeudelliset erityiskysymykset saattavat kuulua eri liittymäsääntöjen soveltamisalaan ja läheisestikin yhteenkuuluvat kysymykset saattavat joutua tällöin eri valtioiden lakien mukaan arvosteltaviksi.

Kolmannessa vaiheessa (sekundaarinen kvalifikaatio) valitaan toisessa vaiheessa paikannetusta asiastatuutista tai paikannetuista asiastatuuteista tapauksessa sovellettavaksi tulevat normit. On huomattava, että jo liittymäsäännön valinnassa pidettäneen silmällä tuloksia, joihin ajateltavissa olevat eri asiastatuutit johtaisivat.

Luonnehtiminen edellyttää sen ratkaisemista, minkä valtion lain mukaan luonnehtiminen tulee suorittaa. Kansainvälisen yksityisoikeuden kvalifikaatioteoriat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään eli niin sanottuun lex fori-teoriaan, niin sanottuun lex causae-teoriaan ja komparatiiviseen teoriaan. Lex fori-teorian mukaan luonnehdinta on tehtävä lex forin mukaan eli tuomioistuinvaltion oikeudellista systematiikkaa noudattaen. Lex causae-teorian mukaan luonnehdinta tulee suorittaa lex causaen eli jutun lain mukaan. Kolmas vaihtoehtoinen teoria, komparatiivinen teoria, johon on viitattu myös nimityksellä kansainvälisen yksityisoikeuden kolmas koulukunta, pyrkii irrottautumaan kansallisista oikeusjärjestyksistä ja niiden materiaalisesta oikeudesta. Luonnehdinta tehdään liittymäsäännöissä käytettyjen käsitteiden pohjalta itsenäisesti, autonomisesti tulkiten. Kvalifikaatio voidaan tällöin perustaa joko kokonaan tai osittain oikeusvertailuun.

Pohjoismaissa vallitsevaa kantaa luonnehtimiseen on kuvattu modifioiduksi lex fori-teoriaksi. Modifioidussa lex fori-teoriassa tulkinnan lähtökohtana on tuomioistuinvaltion laissa käytetty kategorisointi- ja systematisointitapa. Lex forin systematiikassa ja luonnehtimistavoissa ei kuitenkaan pidättäydytä jäykästi vaan liittymäsääntöjen käsitteitä on tarvittaessa tulkittava laventavasti siten, että vieraiden valtioiden oikeusjärjestysten mukaiset ilmiöt saadaan mahdutettua lex forin liittymäsääntöjen piiriin. Kansainvälisen yksityisoikeuden yhtenäistämiskehitys Euroopan unionissa on vaikuttanut kvalifikaatioteorioihin. On huomattava, että esimerkiksi EU-oikeudellisten liittymäsääntöjen luonnehdinta saattaa edellyttää niin sanottua EU-autonomista tulkintaa. Kvalifikaatio-ongelma muuttaa muotoaan myös tapauksissa, joissa liittymäsääntö sisältyy tuomioistuinvaltiota sitovaan valtiosopimukseen. Luonnehtimisessa on tällöin otettava huomioon valtiosopimusten tulkinnasta annetut määräykset.