Oikeustiede:legitimiteettiteoria
legitimiteettiteoria
legitimiteettiteoria |
Organisaation olemassaolon ja toiminnan oikeutus yhteisöltään perustuu siihen, että organisaatio saa itsensä ulkopuolelta tulevaa tukea ja hyväksyntää. Legitimiteettiteoriat kertovat, millaisiin seikkoihin legitimiteetti perustuu. Max Weberin klassisen jäsennyksen mukaan voidaan erottaa kolme erilaista lähdettä legitiimille vallalle. Nämä lähteet ovat perinne, legaalis-byrokraattinen järjestelmä ja karisma. Sekä perinteeseen että legaalis-byrokraattiseen järjestelmään perustuva legaalinen legitimiteetti pohjautuvat historiaan. Perinteellä oli alun perin keskeinen asema vallankäytön oikeuttamisessa, mutta modernin valtion kehittyessä lainsäädäntöön ja byrokraattiseen hallintoon perustuvasta vallasta muodostui uudenlainen legitimiteettiperusta. Karismaan perustuva legitimiteetti muodostui Weberin mukaan moderneissa yhteiskunnissa aiempaa tärkeämmäksi vallankäytön muodoksi. Myöhemmin myös Niklas Luhmann ja Jürgen Habermas ovat kehittäneet legitimaatioteoriaa systeemiteoreettisen oikeussosiologian ja demokraattisen oikeusvaltioteorian puitteissa.
Kirjoittaja: Jaakko Husa
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
LaitinenA2002, JyränkiA2003, TuoriK1990
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:legitimiteettiteoria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:legitimiteettiteoria.)