löytöpalkkio


löytöpalkkio

Määritelmä Löytöpalkkio on se säädetty (löytötavara-asetus 1079/1988 7 §) rahamäärä, jonka maksamisen jälkeen omistajalla on oikeus saada löytötavara takaisin (löytötavaralaki 778/1988 10 §). Lisäksi omistajan on korvattava löydöstä aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset.

Selite

Se, joka löytää tavaran, on löytötavaralain 4 §:n mukaan pääsääntöisesti velvollinen ottamaan sen talteen ja ilmoittamaan siitä omistajalle. Vaihtoehtona on löytötavaran toimittaminen poliisille tai, jos löytötavaraa ei voida varatta tai hankaluudetta kuljettaa, siitä ilmoittaminen poliisille. Löytäjää pyritään kannustamaan säännösten mukaiseen toimintaan muun muassa löytöpalkkiolla. Vahinkoa ei löytäjälle synny, kun myös hänen kohtuulliset kulunsa korvataan.

Löytötavara-asetuksen 7 §:n mukaan löytöpalkkion suuruus on 10 prosenttia esineen käyvästä arvosta, kuitenkin vähintään neljä euroa. Kun löytötavaran arvo ylittää 40 euroa, löytöpalkkion määräytyy prosenttiluvun mukaan. Löytöpalkkiota koskevaa säännöstä ei sovelleta, kun kyse on vähäarvoisesta löytötavarasta.

Kulut korvataan täysimääräisesti, jos kulut ovat tarpeelliset ja kohtuulliset. Jos poliisi säilyttää löytötavaraa, säilytyskulujen määrästä on säädetty. Löytötavara-asetuksen 8 §:n mukaan löytötavaran yleisistä säilytyskustannuksista peritään korvaus tavaran käyvän arvon perusteella. Korvaus on viisi prosenttia tavaran käyvästä arvosta, kuitenkin enintään 17 euroa.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari Saarnilehto

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

EIF-I, Kartio&Tammi-Salminen2012, Pere&Palmgren1984

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:löytöpalkkio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:löytöpalkkio.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →