konfederaatio


konfederaatio

Määritelmä Valtioiden muodostama pysyvä mutta väljä yhteenliittymä (valtioliitto), jossa jäsenvaltiot säilyttävät viimekätisen valtansa sekä valtion sisäisissä että ulkoisissa asioissa. Kansainvälisesti konfederaation jäsenet ovat itsenäisiä valtioita eli ne eivät muodosta yhdessä uutta valtiota.

Selite

Tyypillisesti konfederaatio (lat. confoederatio) muodostetaan sopimusteitse siten, että yhteenliittymän keskusvalta on alisteinen suhteessa jäsenvaltioihin. Keskusvallan valta on myös alaltaan suhteellisen rajoitettua. Liittovaltioon verrattuna keskeisin ero on siinä, että liittovaltioissa ulkovaltaa käyttää yhtenäinen keskusvalta, jollainen konfederaatiolta puuttuu. Tyypillisesti konfederaation keskusvallalta puuttuu kyky antaa välittömästi yhteenliittymän jäsenvaltioita sitovaa oikeusnormistoa. Konfederaatiolle on tyypillistä, että yhteenliittymän jäsenvaltiot voivat halutessaan ottaa takaisin liittosopimuksessa luovutetut valtaoikeutensa ilman, että konfederaation keskusvalta voi tätä estää.

Amerikan Yhdysvallat alkoi konfederaationa vuonna 1777, mutta muuttui jo kymmenen vuotta myöhemmin liittovaltioksi. Alankomaat muodostivat konfederaation (1580-1795). Nykyajan konfederaatioista voidaan mainita Yhdistynyt arabitasavalta, joka oli Egyptin ja Syyrian tasavaltojen muodostama konfederaatio (1958–1961). Tällä vuosituhannella Belgian, Kanadan ja Sveitsin järjestelmissä on edelleen monia konfederaation piirteitä. Myös Euroopan unionilla on runsaasti piirteitä, jotka ovat konfederatiivisia. Joidenkin analyysien mukaan myös Yhdistyneissä kansakunnissa on konfederaatiolle tyypillisiä ominaisuuksia.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jaakko Husa

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HusaJ1997, JyränkiA1989, ListerF1996

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:konfederaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:konfederaatio.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →