kirkkolaki (itsehallintoyhdyskuntaoikeus)


kirkkolaki (itsehallintoyhdyskuntaoikeus)

Määritelmä eduskunnassa kirkkolainsäätämisjärjestyksessä perustuslain 76 §:n 1 momentin mukaan evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetty laki

Selite

Perustuslain 76 §:n 2 momentin mukaan kirkkolain säätämisjärjestyksestä ja kirkkolakia koskevasta aloiteoikeudesta on voimassa, mitä niistä mainitussa laissa erikseen säädetään. Kirkkolain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita. Kirkkolain säätämistä koskeva ehdotus tulee kirkkolain 20 luvun 10 §:n mukaan hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä.

Vuoden 1863 kirkkolakiehdotuksessa (Kyrkolagsförslagskommitténs Förslag till kyrkolag för den evangelisk-lutherska kyrkan i Storfurstendömet i Finland) kirkkolaissa tuli säätää asioista, jotka koskivat kirkkoa ja olivat siitä lähtöisin. Komitean ehdotuksen mukaan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon perustettavan kirkolliskokouksen tuli säätää kirkkolaki. Hallitsijalla oli kuitenkin ehdotuksen mukaan veto-oikeus lain hyväksymiseen tai hylkäämiseen. Säätyvaltiopäivillä ehdotus kirkolliskokouksen oikeudesta säätää kirkkolaki muuttui nykyisinkin voimassa olevaksi oikeudeksi ehdottaa lakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita, sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista. Valtiovallan veto-oikeudeksi kirkkolain säätämisessä jäi mahdollisuus ehdotuksen hylkäämiseen.

Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa varten on säädetty vuosien 1869, 1964 ja 1993 kirkkolaki.

Kirkkolaki kuuluu laajemman käsitteen kirkkolainsäädännön ytimeen. Osa kirkkolainsäädäntöä on myös kirkkolaista käsitteenä eroava kirkollinen laki. Kirkollinen laki ei ole kirkkolaki, vaikkakin sitä sovelletaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa. Kirkollisen lain säätämisjärjestys ei noudata kirkkolain säätämisestä voimassa olevaa järjestystä, vaan sen sisältöön voidaan eduskunnassa tehdä myös muutoksia.

Vuoden 1993 kirkkolakiin tulivat uusina säädöksinä kirkkojärjestys ja kirkon vaalijärjestys. Vaikka kirkkojärjestys on kirkolliskokouksessa hyväksyttävä samanlaisella määräenemmistöllä (3/4 annetuista äänistä) kuin kirkkolaki, on kirkkojärjestys kirkonsisäinen säädös, jota ei alisteta eduskunnan käsiteltäväksi. Sen sijaan vuoden 1993 kirkkolaissa säädetyn toisen uuden kirkonsisäisen säädöksen, kirkon vaalijärjestyksen, hyväksymiseen riittää kirkolliskokouksessa yksinkertainen enemmistö.

Yleisten hallinnollisten lakien ja kirkkolain soveltamisaloja kirkkoon on sovitettu yhteen eri tavoin. Kirkkolain 25 luvun säännöksissä sekä yleisten lakien soveltamisalasäännöksissä on pyritty ratkaisemaan soveltamisaloja koskevia ongelmia.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Pekka Leino

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:kirkkolaki (itsehallintoyhdyskuntaoikeus). (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kirkkolaki (itsehallintoyhdyskuntaoikeus).)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →