Oikeustiede:kirkkolainsäädäntö
kirkkolainsäädäntö
| kirkkolainsäädäntö |
Määritelmä
Kirkkolaki, sen valtuutuksella hyväksytyt kirkkojärjestys ja kirkon vaalijärjestys sekä muu yleinen Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa koskeva ja sen hallinnossa sovellettava lainsäädäntö ja muut säädökset.
Selite
Perustuslain 76 §:n mukaan kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkkoa koskevat ja sen hallinnossa tulevat kuitenkin sovellettaviksi myös monet muut säädökset ja oikeudelliset normit. Tätä säädöskokonaisuutta on nimitetty kirkkolainsäädännöksi.[1] Kommentaarikirjan kirkkolainsäädännön käsite on siten laajahko.
Kirkkolain 25 lukuun sisältyy viittaussäännöksiä yleisiin hallinnollisiin lakeihin. Vastaavasti eräissä yleisissä laeissa on soveltamisalasäännöksiä niiden soveltamisesta kirkon hallinnossa (esim. tasa-arvolain 2 §:n 1 mom. "Tämän lain säännöksiä ei sovelleta: 1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan…").Lisätiedot
Kirjoittaja: Pekka Leino
Lähikäsitteet
Alaviitteet
- ↑ Vrt. Halttunen – Pihlaja – Voipio: Kirkkolainsäädäntö 2008. Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen kommentaari.
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:kirkkolainsäädäntö. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kirkkolainsäädäntö.)
