Oikeustiede:kiinteä toimipaikka
kiinteä toimipaikka
| sivuliike | |||
| kiinteä toimipaikka | |||
| kiinteä paikka | (itsenäisellä ammatinharjoittajalla) |
Kiinteän toimipaikan käsite on määritelty tuloverolain 13a §:ssä, verosopimuksissa ja niin sanotussa korko-rojaltidirektiivissä. Nämä määritelmät eroavat jossain määrin toisistaan. Käytännössä verosopimusten mukaiset kiinteän toimipaikan käsitteet ovat näistä merkittävimpiä. Myös eri verosopimusten kiinteän toimipaikan määritelmät poikkeavat jonkin verran toisistaan, vaikka ne pohjautuvatkin OECD:n malliverosopimuksen kiinteän toimipaikan käsitteeseen.
Kiinteä toimipaikka on keskeisimpiä kansainvälisen yritysverotuksen käsitteitä. Verosopimusten mukaan kiinteän toimipaikan sijaintivaltiolla on oikeus verottaa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yrityksen liiketuloa siltä osin kuin liiketulo on luettavissa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi. Verosopimuksen mukaisen kiinteän toimipaikan muodostuminen määrittää siten sen, onko muulla valtiolla kuin yrityksen verosopimuksen mukaisella asuinvaltiolla oikeus verottaa yrityksen liiketuloa. Yrityksen asuinvaltio poistaa kiinteän toimipaikan sijaintivaltion verotusoikeudesta johtuvan kaksinkertaisen verotuksen.
Kiinteän toimipaikan olemassaolo edellyttää riittävää maantieteellistä ja ajallista pysyvyyttä. Verosopimusten mukaan kiinteän toimipaikan muodostavat erityisesti toisessa valtiossa oleva yrityksen johtopaikka, sivuliike, toimisto, tehdas ja luonnonvarojen ottopaikka kuten kaivos tai louhos. Rakennus- tai asennusprojekti muodostaa kiinteän toimipaikan yleensä vain silloin, kun projekti kestää vähintään 12 kuukautta. Tämä määräaika vaihtelee verosopimuksittain. Toisessa valtiossa oleva edustaja muodostaa yritykselle kiinteän toimipaikan, jos edustaja ei ole päämieheensä nähden taloudellisesti ja juridisesti riippumaton. Päämiehestään taloudellisesti ja juridisesti riippumaton edustaja ei sen sijaan muodosta päämiehelleen kiinteää toimipaikkaa. Sama koskee yrityksen toisessa valtiossa harjoittamaa toimintaa, jota voidaan pitää luonteeltaan avustavana ja valmistelevana. Toisessa valtiossa oleva emo- tai tytäryhtiö ei myöskään muodosta kiinteää toimipaikkaa.
Suurin osa verosopimuksista tuntee kiinteän paikan käsitteen, joka liittyy itsenäisen liikkeenharjoittajan saaman tulon verotukseen. Kiinteän paikan muodostuminen antaa sen sijaintivaltiolle samalla tavoin verotusoikeuden kuin kiinteän toimipaikankin muodostuminen.
Tuloverolain kiinteän toimipaikan käsitteellä oli aiemmin merkitystä liiketulon verotusoikeuden jakamisessa kuntien kesken. Nykyisin tuloverolain kiinteän toimipaikan käsite liittyy puhtaasti kansainväliseen verotukseen. Kun ulkomaiselle yritykselle muodostuu Suomeen tuloverolain mukainen kiinteä toimipaikka, ulkomaista yritystä voidaan verottaa Suomessa kiinteän toimipaikan maailmaanlaajuisista tuloista.
Lähteet: Tuloverolaki (1535/1992)Kirjoittaja: Pekka Nykänen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
OECDmalli, 5 ja 7 art., HelminenM2013, s. 155-182, NykänenP2015, s. 309-357
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Oikeustiede:kiinteä toimipaikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kiinteä toimipaikka.)