Oikeustiede:kaavoitus
kaavoitus
kaavoitus |
Vanhastaan kaavoituksella tarkoitettiin kaupunkien rakentamista ja järjestämistä vahvistetun suunnitelman eli asemakaavan mukaan. Kuitenkin jo rakennuslain aikana (1958–1999) kaavoituksella tarkoitettiin laajemmin kaavahierarkian mukaista asteittain tarkentuvaa menettelyä, jossa rajatulle alueelle osoitetaan maa-alueiden eri käyttötarkoitukset sekä annetaan noiden alueiden käyttöön liittyviä yksityiskohtaisia määräyksiä. Voimassa oleva maankäyttö- ja rakennuslaki muodostaa tältä osin jatkumon rakennuslakiin.
Kaavoituksella ratkaistaan erilaisten toimintojen sijoittumisen mahdollisuuksia. Kyseessä on monelta osin erisuuntaisten intressien yhteensovittaminen ja konfliktien ratkaisu. Kaavoituksella on myös keskeinen vaikutus maan taloudelliseen arvoon, sillä erityisesti asemakaavassa tai yleiskaavassa jaetulla rakennusoikeuden määrällä tai muulla kaavassa osoitetulla alueen käyttötarkoituksella on keskeinen merkitys maa-alueen hyödynnettävyyteen.
Kaavoituksessa yhdistyvät oikeudelliset, poliittiset sekä yhdyskuntasuunnittelulliset ja arkkitehtuuriset elementit. MRL asettaa oikeudelliset reunaehdot kaavoitukselle. Kaavoitusmonopolin takia kunnille jää kuitenkin huomattavaa poliittista tarkoituksenmukaisuusharkintaa kaavojen sisällöstä. Kaavoituksella on mahdollista toteuttaa myös arkkitehtuurisia ja taiteellisia sisältöjä.Kirjoittaja: Ilari Hovila
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 14.12.2024: Oikeustiede:kaavoitus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kaavoitus.)