ius cogens

Määritelmä yleisen kansainvälisen oikeuden kaikkia sen subjekteja velvoittavat normit, joista ne eivät saa poiketa missään olosuhteissa, ei sodan tai muun hätätilan aikana eikä edes kahden subjektin välisellä sopimuksella, joka ei loukkaa suoraan minkään muun subjektin oikeuksia

Selite

Ius cogens -normit suojelevat kansainvälisen yhteisön tärkeimpiä etuja ja arvoja – siksi valtiot omaavat niitä suojaavat velvoitteensa koko kansainvälistä yhteisöä kohtaan. YK:n kansainvälinen tuomioistuin totesi Barcelona Traction -tapauksessa vuonna 1970, että kaikilla valtioilla on koko kansainväliseen valtioyhteisöön kohdistuvia velvoitteita, joiden suojelu on kaikkien valtioiden oikeudellisessa intressissä, mm. reagoida niiden loukkauksiin. Velvoitteista valtioyhteisöä kohtaan käytetään nimitystä erga omnes ja kaikkien valtioiden reagointioikeudesta nimitystä actio popularis. Ius cogens ja erga omnes ovat lähikäsitteitä, mutta erga omnes’in kriteereihin ei kuulu velvoitteiden ehdoton luonne. Myös kansainvälisiä rikoksia käsittelevä säännöstö suojelee valtioyhteisön tärkeimpiä etuja ja arvoja, mutta se kohdistuu rikosten estämiseen ja rankaisemiseen. Monet kansainvälisten rikosten kieltonormit ovat luonteeltaan ehdottomia, mutta eivät välttämättä kaikki.

Kansainvälisessä oikeudessa katsottiin pitkään valtioilla olevan oikeus tehdä keskinäisissä suhteissaan kansainvälisestä säännöstöstä poikkeavia sopimuksia, kunhan niillä ei kajottu kolmansien valtioiden oikeuksiin. Tämän näkemyksen ongelmaksi osoittautui se, että näin valtiot voisivat sopia keskenään valtioyhteisön perustavanlaatuisten arvojen kuten esimerkiksi keskeisten ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Vuonna 1969 tehtyyn valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimukseen otettiinkin asiaa koskeva säännös (53 art., SopS 32-33/1980). Tämän säännöksen mukaan sellaiset sopimukset, jotka ovat ristiriidassa koko kansainvälisen yhteisön hyväksymien ehdottomien normien kanssa, ovat mitättömiä. Jos sellaiset sopimukset on kielletty, loogisesti valtio X ei voi antaa suostumustaan ehdottoman normin vastaiselle toiminnalle. Valtio ei myöskään voi saada laillista hyväksyntää muille ehdottomia normeja loukkaaville toimenpiteille, esimerkiksi laittomalle aluesaannolle. Ehdottomien normien päälähteet ovat sopimusoikeus ja tapaoikeus, usein yhdessä.

Ius cogens muodostaa kansainvälisen oikeuden korkeimman normikategorian, sillä sen kieltosäännöt ovat kaikkia kansainvälisen oikeuden subjekteja velvoittavia ja luonteeltaan ehdottomia. Käytännössä ius cogensin merkitys on kuitenkin ollut rajoitettu, sillä sen kriteerit ovat varsin tiukat ja valtiot harvoin tekevät ius cogensin vastaisia sopimuksia. Räikeiden loukkausten tapauksissa tärkeämmässä asemassa on kansainvälinen rikosoikeus ja sen keinot syyllisten edesvastuuseen saattamiseksi. Nekin ovat osoittautuneet vain rajoitetusti onnistuneiksi. YK:n turvallisuusneuvostolla on vahvojakin sanktioita sisältävä oikeus reagoida räikeisiin loukkauksiin – asevoimin reagointi ja eristämällä jokin valtio kokonaan kansainvälisestä kanssakäymisestä.

Mitkä normit ovat kansainvälisen oikeuden ehdottomia normeja: yksiselitteistä luetteloa niistä ei ole olemassa. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että ainakin hyökkäyssodan kielto, tärkeimmät aseellisia selkkauksia koskevat kiellot ja räikeimpien ihmisoikeusloukkausten kiellot ovat ehdottomia.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Lauri Hannikainen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

OrakhelashviliA2006, KolbR2015, HannikainenL1988

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.4.2024: Oikeustiede:ius cogens. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ius cogens.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →