Oikeustiede:factoring
factoring
| factoring (luo nimityssivu) |
Factoringluototus edellyttää asiakasyrityksen ja rahoitusyhtiön välistä rahoitussopimusta (puitesopimusta), johon liittyy säännöllisesti rahoitusta ja vakuutta koskevat yksityiskohtaiset vakioehdot.
Rahoitussopimuksessa määritellään mm. luoton enimmäismäärä ja sille laskettava korko sekä factoringpalkkio. Palkkio peritään yleensä prosenttimääräisenä käsittelymaksuna jokaisen siirretyn laskusaatavan määrästä. Lisäksi on saatettu sopia erikseen ns. järjestelypalkkiosta, joka peritään silloin, kun uutta luottolimiittiä myönnetään tai sitä myöhemmin muutetaan. Samoin siinä sovitaan perinnän yksityiskohdista, myyjäyritykselle toimitettavista tulosteista ja muusta factoringrahoitukseen liittyvästä palvelusta (mm. reskontrakirjanpidon pitämisestä).
Rahoitussopimuksen toisen puolen muodostaa vakuuksista sopiminen. Rahoitussopimuksen mukaan myyjäyritys siirtää säännöllisesti kaikki asiakaslaskunsa, myös tulevat, luotonantajana toimivalle rahoittajalle paitsi luotottamista varten niin myös vakuudeksi saamastaan luotosta. Laskun siirto vakuudeksi voidaan jäsentää laskusaatavan (yleis)panttaukseksi. On myös mahdollista, että laskusaatavan panttauksen sijaan laskusaatava myydään rahoitusyhtiölle (laskusaatavan kauppa).
Siinä yhteydessä, kun myyjäyritys lähettää asiakkaalleen laskun myydystä tavarasta tai palvelusta, ilmoittaa hän omille asiakkailleen yleensä jokaiseen laskuun leimasimella lyödyllä merkinnällä, että lasku on siirretty rahoittajalle luoton vakuudeksi ja että lasku on maksettava nimenomaan vain rahoittajalle. Sikäli kuin rahoittaja hyväksyy laskun luototuksen piiriin, maksaa se välittömästi myyjäyritykselle tietyn rahoitussopimuksessa sovitun osuuden (esim. 80 %) laskun määrästä. Loppuosan yritys saa rahoittajalta sitten, kun myyjäyrityksen ostaja-asiakas on maksanut koko laskun määrän rahoittajalle.
Oleellista koko järjestelylle on, että rahoittaja luotottaa tietyn rahamääräisen limiitin puitteissa asiakkaansa myyntisaatavia ja että asiakas siirtää rahoittajalle rahoittajan rahoitussopimukseen perustuvien luototettavaksi hyväksyttävien saatavien vakuudeksi kaikki laskusaatavansa riippumatta siitä, tulevatko ne kuulumaan luototuksen piiriin vai eivät.
Luottoriski ostajien maksukyvyttömyydestä säilyy normaalisti kotimaisessa factoringissä, toisin kuin vientifactoringissä, myyjäyrityksellä. Tällöin on kysymys laskusaatavan panttauksesta. Sitä vastoin laskusaatavan kaupassa myyjä ei velkakirjalain mukaan vastaa ostajalle saamisvelallisen maksukyvystä, jollei ole siihen erikseen sitoutunut. Laskusaatavien ostaminen on säännöllistä kansainvälisessä factoringissä.
Kansainvälinen factoring muodostuu neljästä palvelusta: rahoitus, luottoriskin kattaminen sekä reskontran ja perinnän hoitaminen. Näitä yhdistelemällä saadaan aikaan asiakkaan tarpeiden mukainen palvelupaketti. Erityisesti vientimarkkinoitaan laajentavat ja vientiään aloittavat yritykset hyötyvät viennin factoringistä. Luottoriskin kantaa sen maan factoring-yhtiö, johon tavara viedään.Kirjoittaja: Jarno Tepora
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HavansiE1992, s. 156-160, Tepora&Takki1994, Tepora&al2009, s. 442-445
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:factoring. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:factoring.)
