Oikeustiede:drittwirkung/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Suomalaisessa perusoikeusajattelussa vuoden 1995 perusoikeusuudistukseen saakka yksittäisiä perusoikeussäännöksiä ei juuri käytetty tuomioperusteluina (oikeuslähteinä) oikeudenkäynnissä. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä hallituksen esityksessä ja perustuslakivaliokunnan mietinnössä alleviivattiin perusoikeussäännöksien asemaa tavallisten lakien säännöksiin täysin rinnasteisina oikeussääntöinä lainkäytössä. Perustuslakivaliokunnan lausunnoin ja mietinnöin suositeltiin perusoikeussäännösten suoran soveltamisen rinnalla perusoikeusmyönteistä laintulkintaa. Lisäksi eräitä perusoikeuksia luonnehdittiin subjektiiviseksi oikeudeksi (oikeudeksi, jonka toteuttamista yksilö voi tarvittaessa vaatia omissa nimissään tuomioistuimessa). Tapauksissa, joissa perusoikeutta ei luonnehdita subjektiiviseksi oikeudeksi, se voi konstituoida objektiivisen oikeuden eli oikeuden, jonka toteuttamiseen viranomaisella on yleinen velvollisuus.
Perusoikeuksien tulkintavaikutusta oikeussuhteisiin korostettiin tuomioistuinten päätöksentekoa tarkoittaen.
Perusoikeussuojauksen painopiste Suomessa on ennakoivassa, lainsäädäntövaiheen normikontrollissa. Lainsäädäntövallan käyttäjä, eduskunta, valvoo sitä, ettei tavallisiin lakeihin tule perustuslain ja ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisia sääntelyjä. Operatiivisesti valvontaa toteuttavan perustuslakivaliokunnan lausuntoihin sisältyy punnintoja, joissa arvioidaan yksittäisen perusoikeuksien suojaaman henkilön asemaa suhteessa muiden yksilöiden toimintoihin. Siinä oikeusjärjestyksessä (Saksan Liittotasavalta), josta Drittwirkung -päättely on peräisin, ei perusoikeuksien lainsäädäntövaiheen suojaamista vastaavalla tavalla esiinny: perus- ja ihmisoikeuksien valvonnan painopiste on oikeuslaitoksessa.
Usea perusoikeussäännös on konkretisoitu tavallisen lainsäädännön tasolla, jolloin lainkäytössä ja hallinnossa perusoikeussuojaus toteutetaan niiden välityksin.
Vuoden 1995 perusoikeussäännöstö integroitiin Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämän seurauksena ihmisoikeusartiklat ja niiden sisältöä kehittävät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset joko suoraan Suomelle osoitettuina tai yleisemmin ennakkopäätöksinä, ovat perusoikeuspykälien ja niihin liittyvien perustuslakivaliokunnan lausuntojen lisäksi oikeuslähteitä sekä yleisissä tuomioistuimissa että hallintolainkäytössä.
Joakim Nergeliuksen mukaan Ruotsin hallitusmuotouudistuksen perustelujen pohjalta päätellen Ruotsin perusoikeusjärjestelmä ei tunnusta Drittwirkung-vaikutusta ("något rättighetsskydd gentemot tredje man", Nergelius s. 159), mutta kehitys kulkee kohti positiivisempaa asennetta tässä suhteessa. Pääperusteluna kielteiselle kannalle Nergelius viittaa siihen, että säännökset Ruotsin hallitusmuodon 2 luvussa tarkoittavat suojaa julkista valtaa vastaan ("mot det allmänna dvs. mot stat ock kommun"). Suomen perusoikeusjärjestelmään sisältyy julkiseen valtaan kohdistettu nimenomainen suojaamisvelvoite (PeL 22 §).