Oikeustiede:subjektiivinen oikeus
subjektiivinen oikeus
| subjektiivinen oikeus |
Suomen kielessä sana oikeus voi tarkoittaa yhtä hyvin voimassa olevaa oikeusjärjestystä (= objektiivinen oikeus), sen tietylle oikeussubjektille antamaa oikeusasemaa (= subjektiivinen oikeus) kuin tuomioistuintakin.
Subjektiivinen oikeus tarkoittaa henkilön oikeusasemaa suhteessa toiseen henkilöön, jolla on oikeutta vastaava velvollisuus Wesley Newcomb Hohfeldin relationaalisen käsiteanalytiikan tarkoittamalla tavalla. Subjektiivisella oikeudella on kohde, joka määrittää yhtäältä oikeuden haltijan, toisaalta velvoitetun henkilön käyttäytymistä (= toimintaa tai laiminlyöntiä). Tähän kohteeseen saattaa tosin liittyä esimerkiksi jokin esine, mutta tällöinkään oikeuden kohteena ei ole välittömästi tuo esine, koska henkilöllä ei – analyyttisen oikeusteorian perustelemalla tavalla – voi olla oikeussuhdetta esineeseen vaan ainoastaan toiseen henkilöön. Niinpä esimerkiksi esineen omistusoikeus tarkoittaa tuon esineen omistajan oikeusasemien kokonaisuutta suhteessa eri henkilötahoihin. Omistajalla on esimerkiksi oikeus käyttää esinettä toisten estämättä, oikeus saada se takaisin, jos se on häneltä oikeudettomasti viety, oikeus myydä esine tai panna se pantiksi. Subjektiivisen oikeuden kohde voi vaihdella olennaisesti eri oikeussuhteissa olosuhteiden mukaan.
Toisinaan puhutaan ihmisoikeuksista ilman, että vastaavaa oikeudellista velvollisuutta voitaisiin osoittaa. Vaikka subjektiivisen oikeuden käsitteelliseksi tunnusmerkiksi ei voikaan asettaa kaikkia tapauksia ajatellen sitä, että oikeus nauttii erityistä oikeussuojaa, ei ole syytä ulottaa subjektiivisen oikeuden käsitettä tapauksiin, joissa oikeudelta velvollisuuden puuttumisen takia puuttuu selvä kohde.Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:subjektiivinen oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:subjektiivinen oikeus.)