Oikeustiede:direktiivi EU-oikeudessa/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

EU:n direktiivissä vahvistetaan jäsenvaltioille tavoitteet, mutta jäsenvaltiot voivat itse valita keinot, joilla ne saavutetaan. Direktiivi voi olla osoitettu yhdelle tai usealle jäsenvaltiolle tai kaikille jäsenvaltioille. Direktiivissä esitettyjen tavoitteiden toteutuminen yksittäisten kansalaisten osalta edellyttää, että jäsenvaltion lainsäätäjä antaa kansallisen täytäntöönpanosäädöksen, jolla kansallista lainsäädäntöä mukautetaan direktiivissä säädettyjä tavoitteita vastaavaksi.
Direktiivissä säädetään määräpäivä, johon mennessä se on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kun jäsenvaltiot panevat direktiivejä täytäntöön, niille jää liikkumavaraa ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet. Direktiivit on pantava täytäntöön niissä säädetyn määräajan kuluessa.

Direktiiviä käytetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseen etenkin sisämarkkinoiden toteuttamiseksi (esimerkiksi tuoteturvallisuusstandardit).

Direktiivillä on etusija-asema (ensisijaisuusperiaate) suhteessa kansallisiin säädöksiin kaikilla kansallisen oikeusjärjestyksen normitasoilla. Se eroaa siten mm. kansallisen oikeusjärjestyksen hierarkia-asetelmasta (relaatiosuhde perustuslaki/tavallinen laki/asetus jne.). Direktiivisisällön vastainen oikeustila jäsenvaltiossa saattaa johtaa EU-oikeudellisten sanktioiden käyttöön, mutta etusijaperiaate ei anna direktiiville derogatiivista vaikutusta.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita