Oikeustiede:avaruus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Rajauskysymys. llmatilan ja avaruuden välistä rajaa ei ole pitkäaikaisista yrityksistä huolimatta onnistuttu määrittämään. Siitä on keskusteltu yli puoli vuosisataa muun muassa YK:n yleiskokouksen alaisessa avaruuskomiteassa. Useimmat ehdotukset ovat sijoittaneet rajan noin 100 kilometrin korkeuteen, missä ilman tiheys ei enää riitä tavanomaisen lentokoneen kannatteluun mutta toisaalta satelliitit voivat jo pysyä maapallon kiertoradalla. Myös joidenkin valtioiden (esim. Australia) kansallisessa lainsäädännössä käytetään ilmatilan ja avaruuden rajana 100 kilometriä.

Huomiota on kiinnitetty myös geostationaarisen radan oikeusasemaan. Sillä tarkoitetaan päiväntasaajan yläpuolella 36 000 kilometrin korkeudessa olevaa avaruuden osaa, jonne lähetetyt satelliitit asettuvat maan kiertoliikkeen kanssa synkronoidulle kiertoradalle eli pysyvät maahan nähden jatkuvasti samassa paikassa. Eräät päiväntasaajalla sijaitsevat valtiot ovat katsoneet valtiosuvereenisuutensa (täysivaltaisuutensa) ulottuvan yläpuolellaan olevaan geostationaarisen radan osaan. Vaatimusta ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksytty.

Oikeuskehitys. Avaruusoikeuden kehittäminen käynnistyi YK:ssa 1950-luvun lopulla Neuvostoliiton lähetettyä ensimmäisen tekokuun maata kiertävälle radalle vuonna 1957. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi vuonna 1963 avaruuden käyttöä koskevan periaatejulistuksen, ja vuonna 1967 hyväksyttiin asiaa koskeva yleissopimus (SopS 56-57/1967). Avaruus ja taivaankappaleet suljettiin valtioiden aluevaltausten ulkopuolelle, ja jokaisen valtion katsottiin olevan vastuussa alueeltaan tapahtuvasta avaruustoiminnasta. Lisäksi edellytettiin, että taivaankappaleita käytetään ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin, joskin asiaan on liittynyt tulkintaerimielisyyksiä.

Vuonna 1979 tehdyssä kuusopimuksessa määritellään taivaankappaleiden (Maata lukuun ottamatta) luonnonvarat ihmiskunnan yhteiseksi omaisuudeksi, jonka käytön sääntelemiseksi tullaan myöhemmin luomaan kansainvälinen hallintojärjestelmä. Toistaiseksi tavoite on jäänyt toteuttamatta ja vain harvat valtiot ovat liittyneet kuusopimukseen. Sopimuksia on tehty myös avaruuslentäjien ja -esineiden pelastamisesta ja palauttamisesta (SopS 45-46/1970), avaruusesineiden aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta (SopS 8-9/1977) ja avaruuteen lähetettävien esineiden rekisteröimisestä YK:ssa. Avaruudessa tapahtuvat ydinräjäytykset kiellettiin jo vuonna 1963 tehdyllä osittaista ydinkokeiden kieltoa koskevalla sopimuksella (SopS 1/1964). Muun muassa Kansainvälisen televiestintäliiton puitteissa säännellään avaruudesta käsin tapahtuvaa tietoliikennetoimintaa.