Brysselin yleissopimus


Brysselin yleissopimus

Määritelmä Brysselin yleissopimuksella tarkoitetaan Brysselissä 27. päivänä syyskuuta 1968 tehtyä yleissopimusta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla

Selite

Roomassa 25. päivänä maaliskuuta 1957 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen eli niin sanotun Rooman sopimuksen 220 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulee tarpeen vaatiessa ryhtyä keskinäisiin neuvotteluihin turvatakseen kansalaistensa eduksi muun ohella niiden muodollisuuksien vähentämisen, jotka koskevat tuomioistuinten tuomioiden samoin kuin välitystuomioiden vastavuoroista tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan yhteisöön, eli nykyiseen Euroopan unioniin alun perin kuuluneet kuusi valtiota eli Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta ovat 1960-luvulla käytyjen neuvottelujen tuloksena tehneet Brysselin yleissopimuksen. Brysselin yleissopimusta täydentää 3. kesäkuuta 1971 tehty pöytäkirja yhteisötuomioistuimen toimivallasta tulkita yleissopimusta. Pöytäkirja tuli voimaan 1. päivänä syyskuuta 1975. Liittyessään Euroopan yhteisöön (Euroopan unioniin), Irlanti, Iso-Britannia, Tanska, Kreikka, Espanja, Portugali, Itävalta, Ruotsi ja Suomi olivat velvollisia liittymään Brysselin yleissopimukseen ja näin myös tapahtui.

Bryssel I-asetus on sittemmin korvannut Brysselin yleissopimuksen.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Gustaf Möller

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:Brysselin yleissopimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:Brysselin yleissopimus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →