Definition
De terminologiska definitionerna utgör ofta den mest tidskrävande delen av termarbetet. Definitionen redogör för de mest relevanta egenskaperna hos ett begrepp och som skiljer begreppet från andra begrepp inom samma område. Begreppet definieras utifrån från sitt överbegrepp. Överbegreppets definition finns inte i samband med underbegreppet, utan överbegreppet presenteras på en egen begreppssida.
Målet är att definitionerna för sidobegrepp ska vara så överensstämmande som möjligt.
Sidobegrepp:
Överbegrepp till de ovan nämnda:
kehälehti: kehän osa
kehä: kukassa emiön ja hetiön ulkopuolella olevien lehtien muodostama kokonaisuus
kukka: kukkapohjuksen ja kukkalehtien muodostama kasvin peruselin
peruselin: jokin kasvin keskeisistä elimistä: juuri, verso, lehti, varsi tai kukka
Gruppdefinition
Det sista exemplet (peruselin) innehåller en s.k. gruppdefinition. Det är möjligt att använda denna typ av definition om antalet underbegrepp är begränsat.
Viimeinen esimerkki (peruselin) sisältää ns. joukkomääritelmän. Jos alakäsitteiden joukko on rajattu, on mahdollista käyttää myös tämänkaltaisia määritelmiä.
Cirkeldefinition
Undvik cirkeldefinitioner. Definiera alltså inte ett begrepp med hjälp av ett begrepp som innefattar (hela eller delar av) det begrepp som ska definieras.
Nollamääritelmiksi sanotaan määritelmiä, jonka tiedot tuntuvat itsestäänselviltä pelkän nimityksen perusteella. Esimerkiksi silloin, kun yhdyssanamuotoisen nimityksen toinen tai molemmat osat ovat myös termejä, systemaattisista määritelmistä tulee väistämättä nollamääritelmiä. Esimerkiksi kasvitieteen kehälehti 'kehään kuuluva lehti' ja eläintieteen eläinplankton 'plankton, joka koostuu eläimistä' ovat tällaisia hyvin läpinäkyviä nimityksiä. Itsestäänselviltäkin vaikuttavat määritelmät on usein kuitenkin hyvä antaa. Näin ehkäistään väärinymmärrykset, ja määritelmässä mainitun yläkäsitteen tai erottavan piirteen kautta pääsee kiinni laajempaan käsiteverkostoon.
Definitionens längd
Definitionen ska vara kort och helst bestå av bara en mening. Definitionen ska alltså innehålla bara de mest relevanta dragen som krävs för att kunna skilja begreppet från dess närbegrepp.
Määrittelyssä tulee välttää kehämääritelmiä, eli käsitettä ei voi määritellä sellaisen käsitteen avulla, jonka määritelmässä on käytetty ensin mainittua käsitettä (nk. ulkoinen kehä). Määritelmässä ei voi myöskään käyttää itse määriteltävään käsitteeseen viittaavaa termiä tai sen kieliopillisia muunnelmia (nk. sisäinen kehä).
Termiin viittaavat määritelmät
Termiin tai nimitykseen metatasolla viittaavat määritelmät ovat harvoin toimivia. Jos esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen termi spekulatiivinen fiktio määritellään "yhteisnimitykseksi fantasia-, tieteis- ja kauhukirjallisuudelle alalajeineen", sen yläkäsitteeksi annetaan määritelmässä "yhteisnimitys". Parempia vaihtoehtoja olisivat seuraavanlaiset joukkomääritelmät:
- fantasia-, tieteis-, ja kaunokirjallisuus alalajeineen
- fiktio, johon luetaan fantasia-, tieteis- ja kauhukirjallisuus alalajeineen
Definitionens format
Definitionen kan inledas med liten begynnelsebokstav och behöver inte avslutas med punkt om den utgör en nominalfras. Det är önskvärt att definiera benämningen med den ordklass som benämningen själv utgör. Till exempel definieras ett verb med hjälp av verb o.s.v.
Määritelmän tulee olla lyhyt, vain yhden virkkeen mittainen. Määritelmään siis kirjoitetaan vain se välttämätön, joka tarvitaan, että läheiset käsitteet erottuvat toisistaan. Tarkoituksena onkin tunnistaa ne olennaiset piirteet, jotka erottavat esim. vieruskäsitteet toisistaan, ja määritellä näiden ns. olennaispiirteiden avulla.
Määritelmän muoto
Muodoltaan määritelmä alkaa pienellä kirjaimella eikä se pääty pisteeseen. Yleensä pyritään määrittelemään nimityksessä käytetyn sanaluokan avulla, esim. verbi määritellään verbillä, substantiivi substantiivilla.